Valtaojan väitteet

Valtaojan mukaan aborttikysymys voidaan ratkaista tieteeseen nojaavan tiedon pohjalta abortin eduksi, abortin kieltämisessä taas on kyse “naisen uhraamisesta oikeaoppiseksi kuvitellun uskonnon nimissä”. Uhriksi päätyy naisen lisäksi myös “lapsi, joka pakotetaan syntymään”! (s. 70) Valtaoja ei ole kuullut “ensimmäistäkään ei-uskonnollista argumenttia, biologista tai moraalifilosofista, sen perusteluksi, että hedelmöittynyt munasolu tai muutaman kuukauden ikäinen sikiö olisi ihminen” (s.70).

Valtaoja väitti ampuneensa mielestään “täsmälaukauksen” ilmapistoolillaan (s. 81), sillä moraalisäännön “täytyy olla sopusoinnussa parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon kanssa” (s. 81). Valtaoja on omien sanojensa mukaan seurannut keskustelua “vuosikymmeniä”, ja vastapuolella ei ole kuulemma tarjota muuta kuin “hokema sikiön ihmisyydestä” (s. 105). Abortin vastustaminen on Valtaojan mielestä rikos: siinä “kärsivät synnyttämään pakotettu äiti, ei-toivottuna syntyvä lapsi [--] ja yhteiskunta” (s. 70-71).

Äly hoi, älä jätä!

Mitä tapahtui moneen kertaan toistetuille asiallisille argumenteille puolesta ja vastaan? Valtaoja ei tunnu olevan lainkaan tietoinen vakavista pro life -argumenteista, joita on suomeksikin esitetty valtaisa määrä niin tällä blogilla kuin Oikeus Elämään -sivustollakin.

Pelkästään näiltä sivuilta hän oppisi, että ateistikin voi vastustaa aborttia luonnollisen moraalitajunsa pohjalta (ks. Sanni Partasen kommentti) ja etteivät ei-toivotut lapset välttämättä olekaan niin haitallisia yhteiskunnalle (ks. Steve Jobs ja abortti).

Valtaoja ei myöskään esittänyt yhtään tieteellistä argumenttia eikä määritelmää sen puolesta, etteikö sikiö (jonka yksilöllinen DNA on valmis ja jolla on aborttivaiheessa useimmiten raajat, sykkivä sydän ja aivot) olisi ihminen. Hän tosin vetosi siihen, ettei sikiö tunne eikä ajattele mitään. Ensinnäkään tämä ei käytännössä useimmiten pidä paikkaansa (Valtaoja ei ole tainnut katsoa The Silent Screamia?), ja toiseksi sama logiikka oikeuttaisi muidenkin ei-tuntevassa ja ei-ajattelevassa tilassa olevien ihmisten tappamisen.

Jos Valtaojan mielestä sikiö “ei täytä yhtään ‘elävän olennon’ normaaleista, yleisesti hyväksytyistä määritelmistä”, niin määritelköön hän meille yleispätevästi ihmiselämän alun muualle kuin hedelmöitykseen. Pihkalalle hän ei enää vastannut mitään, kun Pihkala oli lopulta Valtaojan vaatimuksesta esittänyt asia-argumentteja (s. 107-108).

Pihkala huomautti osuvasti Valtaojan osuneen kyllä, mutta väärään tauluun. Itse en antaisi näinkään myönteistä arviota – pikemminkin soveltaisin Valtaojaan sanat, jotka hän itse sovelsi Pihkalaan: en ole koskaan “kuullut noin viisaan miehen sanovan jotain noin typerää” (s. 69).

Tuntien tapauksia kuten Jerome Lejeune (k. 1994), joka puolusti sikiön ihmisyyttä ennen kaikkea tieteellisin perustein, ja USA:n tilanteen, jossa noin puolet väestöstä vastustaa aborttia maan liberaalisuudesta huolimatta (eikä jakauma ole fundamentalistit-tiedeihmiset, vaan tiedemiehiä ja uskonnottomia on myös pro-life -leirissä, samoin kuin harjoittavia uskovia on pro choice -leirissä), en voi olla kysymättä, missä mielikuvitusmaailmassa Valtaoja oikein elää.

Melissa on nyt aikuinen nainen, joka on onnellisesti naimisissa. Videossa hän kertoo tarinansa. Hän on antanut kaiken tapahtuneen anteeksi vanhemmilleen ja on yrittänyt ottaa heihin yhteyttä. Katso video oheisesta linkistä:

http://www.godvine.com/Powerful-Story-of-a-Woman-Who-was-Aborted-but-Survived-72.html

Yhdysvalloissa abortin saa periaatteessa tehdä 6. kuukaudelle saakka. Suomessa saa abortoida erikoisluvalla 20. viikolle (noin 5 kuukautta) ja syntymättömän lapsen epäillyn vammaisuuden takia 24. viikolle asti.

Hiljaista syrjintää, koventuvia asenteita

Suomessa tehdään vuosittain yli 10 000 aborttia. Helsingin Sanomien mukaan lähes 60 % Down-raskauksista keskeytetään. Seulontatutkimukset ovat lisänneet vanhempien mahdollisuutta valita etukäteen, millaisen lapsen haluavat. Kuitenkin monet abortoiduista Down-potilaista olisivat vain hyvin lievästi vammaisia.

Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa syrjiä vammaisuuden perusteella. Onkin yleinen periaate, että yhteiskunnan sivistystason tärkeimpiä mittareita on se, miten se huolehtii heikommistaan.

Voidaan kysyä, onko Suomi – useiden muiden maiden ohella – ajautumassa tässä suhteessa yhä kauemmas aidosta sivistys- ja oikeusvaltiosta. Lapsen epäilty vammaisuus on aborttilain mukaan oikeutus abortin tekemiselle 24. raskausviikolle asti, kun vapaa abortti on sallittu 12. viikolle. Myöhäisissä vammaisaborteissa lapset ovat jo hyvin kehittyneitä ja olisivat voineet jäädä eloon kohdun ulkopuolellakin. (Aiheesta on kuvia, joita ei suositella heikkohermoisille.)

Asenteet vammaisten abortoimista kohtaan ovat koventuneet. Helsingin Sanomien haastattelemat vammaisasiantuntijat pitävät tilannetta huolestuttavana myös eloonjääneiden vammaisten kannalta:

“Olemme huolestuneita, onko viesti se, että kehitysvammaiset ihmiset eivät ole tervetulleita tähän yhteiskuntaan”, sanoo Kehitysvammaisten tukiliiton vs. toiminnanjohtaja Mari Saarela.

Tilanne on ironinen. Down-syndrooman syyn löysi ranskalainen geneetikko Jerome Lejeune, joka kuoli syöpään vuonna 1994. Lejeune vastusti aborttia ja taisteli elämänsä loppuun saakka Downien oikeuksien puolesta.

Ei tukea lääkäreiltä

Helsingin Sanomien artikkeli kuvailee osuvasti sitä, miten kehittyvä teknologia on koventanut lääkärien asenteita ja lisännyt paineita vanhempia kohtaan.

Pauliina ja Ilkka Paukkunen päättivät pitää lapsensa, jolla havaittiin kohdussa MMC, synnynnäinen selkärankahalkio. Lääkäreiltä he eivät saaneet tukea päätökselleen.

“Jos olisimme keskeyttäneet raskauden, se olisi sama, jos sanoisin veljelleni, että on syvältä, että synnyit”, kertoo Ilkka, jonka veljellä on neurologinen poikkeavuus, Aspergerin oireyhtymä.

“Meitä on järkyttänyt, minkä keskellä joutuu, kun tulossa ei ole terve lapsi. Olen kokenut, että meitä on syyllistetty sairaan lapsen ottamisesta”, Pauliina sanoo.

Paukkusen mukaan neljä tutkimuksia tehnyttä työntekijää oli sitä mieltä, että raskaudenkeskeytys olisi huonoista vaihtoehtoista parempi. Näillä löydöksillä teillä on oikeus aborttiin, ilmoitti ensimmäinen lääkäri. Oletteko aivan varmoja, hän kysyi, kun vanhemmat kertoivat, etteivät halua keskeytystä. Miettikää vielä, sanoi toinen lääkäri kuultuaan vanhempien päätöksen.

“Ihmiset luottavat lääkäreihin. Herää kysymys, kuinka moni päätyy aborttiin kuullessaan sellaisia kommentteja kuin me”, sanoo Pauliina.

Lääkärien muuttuva etiikka

On murheellista lukea lääkärien koventuneista asenteista niin kehitysvammaisia kuin aborttiakin kohtaan. Vielä 1990-luvulle saakka uudet suomalaisetkin lääkärit lausuivat Hippokrateen valan. Antiikista periytyvä vala korostaa elämän vaalimista. Se viittaa eksplisiittisesti myös syntymättömän lapsen oikeuksiin:

“En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.”

Vuodesta 1997 lähtien lääkärit ovat voineet lausua vapaaehtoisen lääkärinvalan. Siitä on viittaukset aborttiin poistettu. Kuitenkin vala korostaa elämän kunnioittamista sekä potilaan tahdon kunnioittamista.

PS. Jussi Konttisen artikkeli Helsingin Sanomissa on tärkeä puheenvuoro, joka epäilemättä tulee herättämään keskustelua kahvipöydissä ja iltapuulla. Artikkelissa on vain yksi ongelma: se puhuu yksinomaan “raskauden keskeytyksestä”. Kyseinen kiertoilmaisu kuvaa vain äidin tilaa. Lapsen näkökulmasta kyse on elämän lopettamisesta.

Totuus on yksinkertainen, mutta se ei miellytä meitä. Ihminen pitää enemmän ns. mielihyväetiikasta, jonka perustana on kysymys: “Mitä minä haluaisin, ja kuinka voisin oikeuttaa sen?” Tästä seuraa mitä villeimpiä yrityksiä perustella moraalisesti väärää toimintaa siksi, että se ei ole niin epämukava tapa.

Aborttikeskustelussa esiintyy paljon väitteitä, jotka ovat terveellä järjellä ajateltuna silkkaa pötyä. Niiden sisältö vain on muotoiltava uudelleen niin, että väitteen ydin näkyy riittävän selvästi. Usein myös abortin vastustajat ajautuvat perusteluissaan sivuraiteille ja sotkeutuvat tilastotietoihin silloin, kun ne eivät edistä johdonmukaista pohdintaa.

1. Abortin muuttaminen laittomaksi ajaisi naiset puoskarien käsiin tai kotikonsteihin. Tällaiset toimenpiteet voivat olla hyvin vaarallisia äidin hengelle.

Tällaisen väitteen sattuessa kohdalle on sekä tarpeetonta että epäjohdonmukaista paeta tilastoihin, joiden mukaan naisten terveysriski ei ole merkittävästi kohonnut maissa, joissa he eivät saa aborttia laillisin keinoin. Yksityinen ihminen näet uskoo aina olevansa poikkeus tilastoista, ja jos riski, jota hän ei tahdo ottaa, on promillenkaan suurempi, hän protestoi äänekkäästi. On olemassa paljon yksinkertaisempi ja johdonmukaisempi lähestymistapa.

Käytännössä väite nimittäin tarkoittaa: “Kun nainen yrittää omin neuvoin murhata puolustuskyvyttömän ihmisen, hän voi samalla vahingoittaa itseään. Sivistysvaltion tulee tukea ja auttaa naista niin, että tämä voi suorittaa surmatyön vaarantamatta omaa terveyttään.”

Asian ytimeen osuva vastaväite kuuluu yksinkertaisesti: Miksi yhteiskunnan pitäisi auttaa murhaajaa ja estää tätä vahingoittamasta itseään? Tuleeko poliisin lainata pamppuaan, ettei jengiläisen tarvitse lyödä vihollisjengin edustajaa paljain käsin? Hänen kätensähän voi murtua tappelussa.

Väite edustaa äärimmäistä itsekeskeisyyttä, jopa anarkismia. On kuin sanoisi: “Aion ryöstää tämän kaupan, oli se laillista tai ei. Jos teette ryöstöstä rikoksen, joudun ehkä murtautumaan ikkunan läpi, ja tällöin saatan vahingoittaa itseäni. Pääsette vähemmällä vaivalla, kun annatte minun tehdä, mitä minua huvittaa.”

2. Kyse on naisen (tai naisen ja lääkärin välisestä) yksityisasiasta.

Kuulostaa kauniilta, mutta sanavalinta ei tee oikeutta sisällölle. Väite kuuluu: “Naisilla tulee olla oikeus päättää itse, murhaako hän viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen, kunhan se vain tapahtuu salassa.”

Mistä ihmeestä tällainen “oikeus” tulisi? Lisäksi naisilla olisi samaa logiikkaa käyttäen “oikeus” murhata tylsäksi muuttunut puolisonsa, kunhan neuvottelevat asiasta ensin lääkärin kanssa. Yhdysvalloissa järkytyksen aiheeksi on noussut verrattain uusi ilmiö: teiniäidit ovat hukuttaneet vastasyntyneet vauvansa kotona kylpyammeeseen tai tukehduttaneet nämä tyynyllä. Sitten lapsi on yritetty hävittää heittämällä se roskikseen.

Mutta mitä järkyttävää tässä on? Päättely on aivan sama: naisella tulee olla oikeus päättää toisen ihmisen elämästä ja kuolemasta, kunhan asia hoidetaan salassa. Nämä nuoret naiset vain sovelsivat järkeilyä käytäntöön.

3. Naisilla tulee olla oikeus valita.

Lause on keskeneräinen. “Oikeus valita” on kuin sanoisi: “Se sijaitsee vasemmalle.” Vasemmalle mistä? “Vasemmalle” on suhteellinen käsite ja vaatii kiintopisteen. Samoin on valitsemisen laita: se voidaan suorittaa vain mahdollisista vaihtoehdoista. Kenelläkään meistä ei ole oikeutta “valita.” Voimme valita vain jonkin vaihtoehdoista, ja juuri niitä väitteen esittäjä ei kerro. Jos kaikki vaihtoehdot eivät ole hyväksyttäviä, meillä ei ole oikeutta “valita” niitä.

Kokonaisuudessaan lause kuuluu: “Naisilla tulee olla oikeus valita, murhaavatko he lapsensa vai eivät.”

Ihmisillä on oikeus valita jokin moraalisesti hyväksyttävistä vaihtoehdoista. Viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen harkittu surmaaminen vain siksi, että se on tiellä, ei kuulu moraalisesti hyväksyttäviin vaihtoehtoihin. Naisilla ei siis tule olla oikeutta valita tällaista vaihtoehtoa.

4. Saan itse päättää, mitä teen omalla ruumiillani.

Niin sitä luulisi. Mutta kun asiaa tarkemmin ajatellaan, todelta kuulostava väite onkin pötyä. Kenelläkään ei ole absoluuttista oikeutta tehdä ruumiillaan ihan mitä tahansa. Siksi sivistysvaltioissa on lakeja, jotka säätelevät, mitä ihminen saa tehdä omalla ruumiillaan ja mitä ei – etenkin silloin, kun hän pyrkii ruumiillaan vahingoittamaan toista henkilöä. Oikeus oman ruumiin vapaaseen käyttöön päättyy jokaisella elämänalueella siinä, missä toisen vahingoittaminen alkaa. Ja tällaisia lakeja on todella monta (laske vaikka!).

Sinulla voi olla oikeus päättää omasta ruumiistasi, mutta ei lapsen ruumiista, joka on joutumassa murhan uhriksi. Juuri tässä raja kulkee ja oikeus oman ruumiin vapaaseen käyttöön päättyy. Viattoman ihmisen harkittu tappaminen on yksi asia, jota et saa ruumiillasi tehdä.

5. Kukaan ei voi sanoa, koska elämä alkaa.

Väärin. Jokaisen peruskoulun käyneen pitäisi pystyä sanomaan, koska yksilöllinen ihmiselämä alkaa. Asiantuntijat voivat varmistaa sen, mitä koulussa on opetettu. Yksilöllinen ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä. Ei ennemmin, ei myöhemmin.

6. Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna.

Näin voidaan perustellusti todeta. Sinun lapsellasi on sama oikeus. Onko hän tällä hetkellä toivottu? Ellei ole, väitteen valossa hänellä on siihen oikeus. Olet siis itse velvollinen muuttamaan asennettasi niin, että lapsi on toivottu, kun hän syntyy. Tämä väite kääntyy esittäjäänsä vastaan.

7. Tarkoitin, että ei-toivottujen lasten ei pitäisi antaa tulla maailmaan.

Ajatus on hyvä siinä vaiheessa, kun raskauden ehkäisystä pitäisi huolehtia. Mutta nyt on jo myöhäistä. Lapsi on jo tässä maailmassa, samassa aika-avaruudessa kuin kaikki muutkin. Ironisinta on, että hän asuu paikassa, jonka pitäisi olla turvallisin mahdollinen: oman äitinsä kohdussa. Nykyään joka toinen lapsi kohtaa väkivaltaisen kuoleman äitinsä käden kautta.

8. Ei-toivotun lapsen elämä ei ole kovin mukavaa.

Olennainen kysymys: Kenen syy se on? Kuka tai mikä tekee hänen elämästään kurjaa?

Mikään lapsessa itsessään ei tee hänestä ei-toivottua. “Ei-toivotuimmuus” ei ole lapsen oma ominaisuus, kuten hiusten väri tai sormien lukumäärä. Sen aiheuttaa vanhempien asenne. Syy on siis vanhempien, jotka mieluummin tappavat lapsensa kuin suostuvat olemaan velvollisia rakastamaan häntä ja huolehtimaan hänestä.

Huomaa tämä: vanhemmat “eivät toivo” lasta juuri nyt ja kohtelevat häntä sen mukaisesti. Juuri rakkaudeton kohtelu tekee lapsen elämästä kurjan, ei se, että hän olisi jotenkin itseisesti “ei-toivottu”. Jos lasta rakastettaisiin ja kunnioitettaisiin, hänen elämänsä ei olisi kurjaa, vaikka hän ei olisikaan toivottu. Kurjuus ei johdu toivomisen puutteesta, vaan rakkauden puutteesta.

Väite tarkoittaa siis suomennettuna: “En tahdo tätä lasta. Jos hän saa elää, aion kohdella häntä niin huonosti, että hän toivoisi olevansa kuollut. On siis parempi tappaa lapsi heti ja säästää hänet tuskalta, jonka aion hänelle aiheuttaa.”

Häpeällisempää asennetta on vaikea keksiä.

9. Nämä lapset käyvät taloudellisesti kalliiksi yhteiskunnalle.

“Kun ihmiset alkavat käydä kalliiksi, tapetaan heidät.” Niinkö sivistysvaltio toimii? Ehkäpä sinä käyt kalliiksi yhteiskunnalle. Aloitetaanko sinusta?

10. Etkö yhtään ajattele äidin tunteita ja hänen olosuhteitaan? Eikö sinulla ole myötätuntoa?

Minä vastustan puolustuskyvyttömän ihmisen murhaamista. Lapsen oma äiti yrittää tappaa hänet. Olenko minä tunteeton roisto?

Ja vaikka minulla ei olisi lainkaan myötätuntoa ketään kohtaan, mikä oikeutus se on murhata viaton ja puolustuskyvytön ihminen vain siksi, että se on tiellä?

11. Minusta kenelläkään ei ole oikeutta vastustaa abortteja, ellei hän ole valmis huolehtimaan kaikista niistä ei-toivotuista lapsista, jotka syntyisivät abortin kieltämisen tuloksena.

Sovelletaan periaatetta kahteen muuhun tilanteeseen. “Sinä et ole naimisissa vaimoni kanssa. Sinulla ei siis ole oikeutta vastustaa sitä, että pahoinpitelen häntä.” Tai: “Jos et adoptoi esikouluikäistä vekaraani, teloitan hänet huomenna.”

Väitteessä ei ole mitään järkeä. Hengen riistäminen toiselta on moraalisesti väärin siitä huolimatta, onko joku kolmas halukas pitämään henkilökohtaisesti huolta tuosta hengestä.

Lisäksi väitteen valossa jokaisella, joka on valmis auttamaan lapsista huolehtimisessa taloudellisesti tai ajallisesti, on täysi oikeus vastustaa abortteja. Juuri näin toimii suurin osa ihmiselämää puolustavista aktiiveista.

12. Sikiö ei ole ihminen.

Kahden ihmisen jälkeläinen ei voi olla mikään muu kuin ihminen. Se, että sikiö ei vielä ole aikuinen ihminen, ei tee siitä ei-ihmistä. Lapsi ja nuori ovat myös ihmisiä, vaikka eivät olekaan aikuisia. Ihmisen ulkomuoto ja kehitysaste eivät muuta sitä, mikä hän on: ihmisolento.

“Milloin sikiöstä (tai alkiosta) tulee ihminen?” on sisäisesti järjetön kysymys. ‘Alkio’ ja ‘sikiö’ eivät ole olennon nimiä, vaan olennon ikävaiheiden nimiä. Muuten ei voisi puhua kengurun, koiran ja ihmisen alkioista. ‘Alkio’ on nimitys olennon sille ikävaiheelle, jossa kaikki  elimet eivät vielä ole rakentuneet. Olento on iältään ‘sikiö’, kun se on jättänyt alkiovaiheen, muttei ole vielä syntynyt. Tämän jälkeen olento käy läpi muita ikävaiheita, kuten lapsuuden, esipuberteetin, puberteetin, varhaisaikuisuuden, keski-iän ja vanhuuden. Mikään ikävaihe ei muuta olennon ihmisyyttä tai ei-ihmisyyttä miksikään. Olento on olemukseltaan sama niin kauan kuin se elää.

Missään kehitysvaiheessa olennosta ei voi “tulla” ihmistä, ellei se jo ole sitä. Milloin lapsesta tulee ihminen? Ei koskaan. Se joko on ihminen, ihmislapsi, tai sitten jokin muu olento. Milloin alkiosta tulee ihminen? Ei koskaan. Se joko on ihminen, ihmisalkio, tai sitten jokin muu olento.

13. Sikiö voi ehkä olla ihminen, mutta se ei ole persoona.

Jollekulle näin väittävälle pitäisi seuraavan olla yksinkertainen kysymys: mitä eroa niillä on? Jos on olemassa ihmisiä, jotka ovat persoonia, ja ihmisiä, jotka eivät ole persoonia, ja persoonan tappaminen on moraalisesti tuomittavaa, surmaajan on parasta olla pahuksen varma siitä, että syntymätön ihminen ei ole persoona. Jos sinä olet valmis hyväksymään ihmisen murhaamisen, mikäli hän ei ole persoona, sinun on parasta tietää tarkasti, milloin ihminen on persoona. Mitä eroa näillä kahdella siis on?

Tämä argumentti on vasta noin 20 vuotta vanha ja juontaa juurensa yhdysvaltalaiseen aborttioikeudenkäyntiin. Sitä ennen kenellekään ei juolahtanut mieleenkään yrittää erotella ihmisyyttä ja persoonallisuutta toisistaan. Jokainen ihminen on nimittäin luonnostaan persoona, persoonallinen olento, olipa hän missä kehitysvaiheessa tahansa. Se on osa ihmisenä olemista, ihmisyyttä. Sen sijaan ihminen ilmentää persoonallisuuttaan eri tavalla eri vaiheissa elämäänsä ja yksilönkehitystään. Jos lapsi ei ilmennäkään persoonallisuuttaan yhtä voimakkaasti tai samalla tavoin kuin aikuinen, se ei silti tee hänestä ei-persoonallista olentoa.

Lakkaako tajuton ihminen olemasta persoonallinen olento, kunnes tulee tajuihinsa? Vai onko hän itseisesti persoonallinen silloinkin, kun ei omaa fysiologisia edellytyksiä ilmentää persoonallisuuttaan? Tulisiko vanhemmilla olla lain suoma oikeus surmata vauvojaan vielä syntymän jälkeenkin, kuten eetikko Peter Singer on jo vuosia julistanut? Hän myöntää, ettei sikiöllä ja vastasyntyneellä ole mitään oleellista eroa. Mutta hänelle päättelyn lopputulos ei ole, että molempia tulisi suojella, vaan että molemmat tulisi saada vapaasti tappaa.

14. Jos sikiö on vakavasti vammainen, se kuolee kuitenkin.

Sinäkin kuolet joskus. Onko tämä pätevä syy surmata sinut jo etukäteen? Onko se sitten pätevä syy surmata viaton ja puolustuskyvytön ihminen vain siksi, että se on tiellä?

15. Vastustan aborttia henkilökohtaisesti, mutta minusta sen hankkimista ei voi kieltää keneltäkään.

Miksi vastustat aborttia henkilökohtaisesti? Miksi se on sinusta väärin?

“Siksi, että siinä riistetään henki viattomalta lapselta.”

Aha. Korjaa, jos ymmärsin väärin: abortti on siis sinusta väärin siksi, että viattomalta lapselta riistetään henki, mutta sinusta naisilla pitäisi olla siihen oikeus? Todellako?

16. Abortti on laillinen toimenpide, ja naisilla on siihen oikeus.

Se, että jokin on laillista, ei tarkoita, että se olisi moraalista tai oikein. Neekeriorjuus oli laillista valtameren toisella puolella vielä 200 vuotta sitten. Ihmisillä oli siihen lain suoma oikeus. Oliko oikeus myös moraalinen? Olivatko orjuuden vastustajat roistoja, jotka halusivat riistää orjanomistajilta heidän oikeutensa, vai sankareita?

Naisilla on “oikeus” murhata viaton ja puolustuskyvytön ihminen vain, koska laki antaa siihen luvan. Mutta tämä laki on ihmisten säätämä. Laki voi olla moraaliton (kuten tässä tapauksessa), ja ihmiset voivat yhtä lailla kumota säätämänsä lain koska tahansa. Abortin puolustajat käyttäytyvät ikään kuin lain muuttaminen olisi moraalitonta. “Ei sitä saa muuttaa, koska naisilla on oikeus aborttiin.” Mistä tämmöinen transsendenttinen “oikeus” olisi tullut?

17. Sikiö ei tunne kipua toimenpiteen aikana.

On täysin epäolennaista ryhtyä kiistelemään siitä, miltä raskausviikolta lähtien lapsi voi tuntea kipua. Väitteen ydin on jossakin aivan muualla. Se kuuluu suomennettuna seuraavasti:

“On hyväksyttävää surmata tahallisesti viaton ja puolustuskyvytön ihminen, jos hän ei tunne kipua.”

Samalla logiikalla kuka tahansa voidaan tappaa, kunhan annetaan tainnutuspiikki ensin.

18. Miksi kenenkään pitäisi sietää loista / tunkeilijaa ruumiissaan?

Loinen on määritelmän nojalla vieraan eliölajin edustaja, joka saa isäntäeläimestä ravintonsa. Kehittyykö äidin kohdussa siis jonkin muun kuin ihmislajin edustajia?

‘Tunkeilija’ on olento, joka on sille kuulumattomassa paikassa. Kehittyvä lapsi ei ole tunkeilija – se kuuluu kohtuun. Kohdun ainoa fysiologinen tehtävä on toimia lapsen “turvasäiliönä” ja ruokkia sitä istukan kautta. Naisen oma elimistö tukee raskautta, ei vastusta sitä. Sikiö on siis paikassa, johon se kuuluu ja johon se on tarkoitettu. Loinen sen sijaan käyttää naisen elimistöä vastoin sen suunnittelua käyttötarkoitusta, esimerkiksi pureutumalla ohutsuolen seinämän verisuonistoon, jonka fysiologinen päämäärä ei ole ylläpitää vierasta eliötä.

Mutta vaikka näin ei olisikaan, niitä ihmisiä, jotka ovat vastuullamme, voidaan pitää samalla tavalla loisina lompakollemme, ajallemme ja muille resursseillemme. Jos naisen ei tarvitse “sietää loista”, vaan hänellä on oikeus aborttiin, meidän on vapautettava Susan Smith.

Smithillä oli kaksi pientä poikaa, joita uusi miesystävä ei halunnut, vaan jätti hänet. Smith ajatteli löytäneensä ratkaisun ongelmaan: upottamalla autonsa jokeen hän hukutti pojat, jotka nukkuivat takapenkillä turvavöihin kiinnitettyinä. Smith tuomittiin kahdesta murhasta elinkautiseen, niin kuin oikein olikin. Kuitenkin hän halusi vain voittaa miesystävänsä takaisin ja kieltäytyi siksi “sietämästä loisia” elämässään.

Eräs pariskunta lähti kymmenen päivän lomalle ja jätti pienet lapsensa huolehtimaan itsestään. Heillä ei tämän järkeilyn mukaan ollut mitään velvollisuuksia lapsiaan kohtaan.

19. Entä jos nainen raiskataan, ja raskaus ja synnyttäminen on hänelle emotionaalisesti traumaattinen kokemus? Saisiko hän tehdä abortin, vai pitäisikö hänet pakottaa synnyttämään lapsi?

Ensimmäinen kysymys: Miksi lapsen pitäisi maksaa hengellään siitä, että hänen isänsä on raiskaaja?

Uhri ei saa tappaa edes raiskaajaa, vaikka se saisi hänet tuntemaan olonsa paremmaksi. Miksi hän saisi tappaa rikokseen täysin syyttömän lapsen? Ei ole lainkaan selvää, että trauma parantuu surmaamalla lapsi. Päinvastoin, sellainen teko synnyttää niitä pääsääntöisesti lisää.

Mutta vaikka lapsen tappaminen auttaisikin äitiä pääsemään yli tapahtuneesta, on edessä vielä toinen kysymys:

Jos hyväksymme tämän riittäväksi syyksi abortin saamiseen, se tarkoittaa, että jos joku muistuttaa meitä jostain todella kauheasta tapauksesta, meillä on oikeus tappaa hänet, jotta tuntisimme olomme paremmaksi. Lienee kuitenkin ilmeistä, millaisiin hirveyksiin periaate johtaisi. Kenelläkään ei ole oikeutta tappaa toisia ihmisiä vain siksi, että heidän olemassaolonsa kuormittaa häntä fyysisesti tai henkisesti.

20. Minä en ainakaan pystyisi pitämään / synnyttämään sellaista lasta.

Sinun henkilökohtaisella kyvykkyydelläsi (tai arviollasi siitä) ei ole juurikaan merkitystä ratkaistaessa kysymystä “Mikä on moraalisesti oikea tapa toimia?” Riippumatta siitä, pystyykö mies hillitsemään itsensä vai ei, on moraalisesti väärin, että hän hakkaa vaimoaan ja lapsiaan. Hänellä on velvollisuus tavalla tai toisella saada käytöksensä linjaan sen kanssa, mikä on oikein. Aivan samalla tavalla on suuri moraalinen rikos surmata viaton ja puolustuskyvytön ihminen vain siksi, että se on tiellä. Vääryyden oikeutukseksi ei riitä, että sinusta näyttää liian vaikealta toimia oikein.

21. Mutta lapsen saaminen muuttaisi koko tulevaisuuteni!

Et ehkä ole tullut ajatelleeksi, että jokainen valinta määrää jollakin tavalla tulevaisuutesi suunnan, etenkin moraaliset valinnat. Sinulla ei ole oikeutta surmata viatonta ja puolustuskyvytöntä ihmistä vain siksi, että sen eloon jättäminen estää “haaveitasi” toteutumasta. Voit olla varma siitä, että myös abortti muuttaa naisen koko tulevaisuuden, joskin eri tavalla.

“Mutta se ei ole reilua!” Anteeksi, mutta missä sanotaan, että elämä on helppoa? Missä sanotaan, että se on reilua? Jokainen meistä joutuu jossakin vaiheessa tekemään muutoksia omiin, itsekkäisiin suunnitelmiimme. Meillä jokaisella on velvollisuuksia toisia ihmisiä kohtaan, pidimme siitä tai emme – eikä vähiten omia jälkeläisiämme kohtaan. Mistä kuvittelet saaneesi oikeuden riistää hengen niiltä ihmisiltä, jotka rajoittavat vapauttasi ja estävät sinua elämästä jokaisen päähänpistosi mukaan?

22. Sinä olet mies! Et voi koskaan tietää, miltä raskaus tuntuu; sinulla ei ole oikeutta vastustaa aborttia.

Jos aborttia voi vastustaa vasta tietäessään, miltä raskaus tuntuu, voin laittaa vaimoni nimen dokumentin alle. Hän on ollut kahdesti raskaana ja tietää miltä raskaus tuntuu. Koska aborttia vastustaa nyt nainen, ilmeisesti kaikki 22 vastaperustelua ovat päteviä ja abortti on moraalisesti tuomittava teko.

Eikö? Silloinhan hylkäät vastaperustelut siksi, että niissä itsessään on mielestäsi jotakin vikaa, eikä naisen allekirjoitus muuta tätä puutetta miksikään. Silloin ei myöskään ole väliä, onko ne kirjoittanut mies vai nainen, ja joudut perustelemaan, mikä niissä mättää.

Argumenteilla ei ole sukupuolta. Väitteen “viattoman ihmisolennon tahallinen surmaaminen on moraalinen rikos” totuudellisuus ei riipu siitä, esittääkö sen mies vai nainen, kokoomuslainen vai kommunisti, neekeri vai intiaani, lapsi vai aikuinen. Sama koskee väitettä “syntymätön lapsi on viaton ihmisolento”; väite on biologinen ja filosofinen fakta. Jos näiden lauseiden totuusarvo ei riipu lausujan sukupuolesta, kuinka niiden väistämätön seuraus, “abortti on moraalinen rikos”, voisi olla pätevä vain naisen suusta?

Lisäksi, jos aborttia ei saa vastustaa tietämättä omakohtaisesti, miltä raskaus tuntuu, esimerkiksi raiskausta ei saa vastustaa tietämättä, miltä raiskaajasta tuntuu. Koska toisen pään sisään ei ole mahdollista mennä, kukaan ei saa vastustaa raiskausta. Lopputulos on järjetön: kuka tahansa voi vastustaa raiskausta (raiskaajahan toimii väärin tunteistaan huolimatta). Selkeästi kuka tahansa saa myös vastustaa aborttia (viattomien ihmisten surmaaminenhan on myös väärin murhaajan tunteista huolimatta).

Kun seuraavan kerran puolustat syntymättömien lasten ihmisoikeuksia, älä argumentoi tilastotiedoilla. Keskeisellä sijalla eivät ole prosenttiluvut, vaan yleinen moraalinen prinsiippi, jota väännetään epäjohdonmukaisesti muotoon:

Viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen murhaaminen vain siksi, että se on tiellä, on moraalisesti väärin – paitsi silloin, kun nainen haluaa tehdä niin lapselleen.

Abortin puolustajan on perusteltava, miten tällainen täysin epäjohdonmukainen ja moraalisesti kieroutunut väite voi olla pätevä, etenkin, kun hän ei itsekään sallisi sitä sovellettavan täysin eheästi.

- Jasu Markkanen -

Aborttien määrä on laskenut sitten vuoden 1973 huipun, mutta ei juurikaan 1990-luvun jälkeen. Edelleenkin Suomessa surmataan yli 10000 syntymätöntä lasta joka vuosi. Stakesin tilastojen mukaan useampi kuin yhdeksän kymmenestä abortista tehdään niin sanotuista sosiaalisista syistä ja vain puoli prosenttia tapauksissa, joissa äidin henki tai terveys on vaarassa.

Lohduttomien lukujen taakse kätkeytyvää todellisuutta hädin tuskin mainitaan aikamme yhteiskuntakeskustelussa. Ihmisoikeusjärjestö Pro Life Suomi pitää kyllä mielenosoituksia toreilla, jakaa tietoa ja tarjoaa puhelinneuvontaa. Aika ajoin lehtien mielipideosastoilla otetaan kantaa, ja jokin yksittäinen poliitikko sanoo sanottavansa. Piispojen perhe- ja sosiaalieettisestä Kasvamaan yhdessä -kannanotostakin on aikaa jo neljännesvuosisata.

Aborttikeskustelua jäsentää yhä tarkkaan valikoitujen kiertoilmaisujen sanasto, joka peittää verisen todellisuuden ja osaltaan mahdollistaa tappamisen jatkumisen. Harva uskaltaa puhua syntymättömien lasten laillistetusta murhasta, kun “abortti”, “raskauden keskeytys” ja “sikiön lähdettäminen” ovat paljon verettömämpiä sanoja. Vieläkin abstraktimpi ilmaus “lisääntymisterveydelliset oikeudet” vie huomion lapsista naisten tasa-arvoon.

On sopivaa puhua sosiaalisista syistä tehtävistä aborteista, mutta epäsuotavaa todeta, että yhdeksän kymmenestä Suomessa surmatusta syntymättömästä lapsesta kuolee vain sen tähden, että raskaana oleva äiti katsoo synnyttämisen ja lapsenhoidon kohtuuttoman rasittavaksi omassa senhetkisessä elämäntilanteessaan.

Abortista on nyky-Suomessa tullut modernin itsekkyyden, itsekeskeisyyden ja välinpitämättömyyden kuvastin. Kiertoilmaisuilla epäinhimillistetään kaikki ne syntymättömät lapset, joiden olemassaolo on tavalla tai toisella epämieluisaa.

On toki mahdotonta tieteellisesti todeta yksikantaan, koska ihmiselämä alkaa. Kristitylle riittää Psalmin 139 todistus siitä, kuinka Jumala tuntee meistä jokaisen nimeltä jo kohdussa.

Mutta mitä perusteluja pitäisi esittää niille, jotka olettavat ihmisen olevan vain sattumien summana kehittynyt atomien kokoonpano? Voisiko heille merkitä jotain se lääketieteen osoittama tosiasia, että sikiön kehitys hedelmöittymisestä syntymähetkeen muodostaa jatkuvan prosessin, josta on mahdotonta erottaa yhtä tiettyä ihmisyyden alkuhetkeä?

Jokaiselle ei-uskonnollisia, niin sanotusti järkiperäisiä perusteluja kaipaavalle pitäisi riittää yksinkertainen lähtökohta: ei pidä ottaa riskiä elämän anastamisesta, jos on olemassa pieninkin mahdollisuus siitä, että sikiössä voi olla ihmisen elämä.

On korkea aika puhua näistä vaikeista asioista oikeilla nimillään. Enää ei saa luovuttaa julkisen keskustelun sanastoa ja reunaehtojen määrittelemistä niiden käsiin, jotka tarkkaavat vain omaa välitöntä, itsekästä ja aineellista etuaan. On aika vaatia valtiolta suoria ja varteenotettavia toimia kaikkein pienimpien, viattomimpien ja puolustuskyvyttömimpien elämän suojelemiseksi.

Abortin täyskielto lienee epärealistinen vaihtoehto nyky-Suomessa. Siitä ei siis ole ongelman ratkaisuksi.

Uudet aineelliset kannustimetkaan tuskin rohkaisisivat äitejä saattamaan raskautensa loppuun, elämmehän lapsilisien ja kunnallisen päivähoidon luvatussa maassa. Tukia on jo paljon, eivätkä ne ole sanottavammin vähentäneet aborttien määrää.

Lupaavimmaksi keinoksi suojella syntymättömiä lapsia jääkin Yhdysvaltain kristillisen oikeiston hahmottelema malli.

Kristillisen oikeiston on 1990-luvulta lähtien onnistunut säätää yli 500 aborttientekoa rajoittavaa lakia ja säädöstä. Niiden avulla aborttien määrä käännettiin laskuun, ja tuoreimpien tietojen mukaan presidentti George W. Bushin kaudella abortteja tehtiin Yhdysvalloissa vähemmän kuin koskaan sitten vuoden 1976.

Nämä tulokset on saavutettu säätämällä aborttitoimenpiteille odottelu- ja harkinta-aikoja sekä edellyttämällä syntymättömän lapsen isän ja alaikäisen äidin vanhempien suostumusta. Aborttia harkitsevat on myös velvoitettu tutustumaan tutkimustietoihin ja videofilmeihin sikiön kehitysvaiheista ja kyvystä tuntea kipua, aborttitoimenpiteen raa’asta todellisuudesta ja raskaana olevalle äidille aiheutuvista vaaroista. Lisäksi valtiovalta on alkanut huomattavasti tukea adoptiopalveluita, pidättyvyyskasvatusta ja abortteja ehkäisevää neuvontatyötä.

Jokaiseen aborttia harkitsevaan tulisi ainakin iskostaa tietoisuus siitä, että sikiön lähdettäminen tarkoittaa pienen elämän anastamista. Valtion ei tulisi ohjata veronmaksajien rahoja toimintaan, joka tuhoaa viatonta syntymätöntä elämää.

Sen sijaan tulisi saattaa voimaan Yhdysvalloissa toimivaksi osoitettu, jokaisen syntymättömän lapsen ihmisarvoa vaaliva sarja rajoituksia ja rohkaisuja, joka siellä pelastaa lukemattomia lapsia joka vuosi. Vähempi ei riitä modernissa sivistys- ja hyvinvointivaltiossa, jossa ihmisoikeudet ovat muutakin kuin sanahelinää.

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Pohjois-Amerikan kirkkohistorian sekä Yhdysvaltain ja Britannian historian dosentti.

Julkaistu Helsingin Sanomissa 13.9.2009. Julkaistu uudelleen abortti.fi -palvelussa kirjoittajan luvalla.

Milloin ihmiselämä alkaa? Onko abortti murha?

Kun kyseessä on tavallinen, vilpitön ihminen, oikeastaan vain yhdellä kysymyksellä on aborttikeskustelussa ratkaiseva merkitys. Tämä kysymys koskee ihmiselämän alkamishetkeä, sillä suurimmalle osalle ihmisistä on ilmiselvää, että syyttömän ihmiselämän tappaminen on väärin. Jos voidaan osoittaa, että abortin kohde on aina jo alkunsa saanut ihminen, rehellisyyden nimissä aborttia on ehdottomasti vastustettava.

Niin nurinkurista ja traagista kuin se onkin, keskeisin kysymys aborttikeskustelussa on myös helpoin kysymys. Sen vastaus on yleisesti tieteen tiedossa, mutta sen todellisuus piilotetaan harhaanjohtavien termien taakse. Ihmiselämä alkaa sikiämisen hetkellä – tämä on kiistaton tosiasia. Kun munasolu hedelmöittyy, syntyy uusi, geneettisesti täydellinen ja ainutkertainen ihmisyksilö. Sikiämisen hetkellä kaikki silmien, hiusten ja ihon väriä myöten on määritelty.

Hedelmöitynyt munasolu eli tsygootti alkaa itsestään jakautua ja kasvaa huimaa vauhtia, ja kaikki tapahtuu sisältäpäin – tsygootti ei tarvitse enää mitään ulkopuolista tullakseen ihmiseksi (ruoka ei tee ihmisestä ihmistä). Alusta asti kyseessä on olemukseltaan täysin valmis (vaikkei vielä täydellisesti kehittynyt) ihminen. Hedelmöittyminen on kuin alkuräjähdys, jossa ainutlaatuinen ja ennennäkemätön elämä yhtäkkiä saa alkunsa ja rupeaa kasvamaan räjähdysmäisesti.

Seitsemässä viikossa (ennen kuin nainen useimmiten edes tietää olevansa raskaana) uudella lapsella on jo kaikki aikuisen sisäelimet eriasteisissa kehitysvaiheissa. Hänen sydämensä lyö ja hänellä on aivotoimintaa. Kymmenenteen viikkoon mennessä kaikki elimet toimivat. Vauvalla on kädet, jalat, sormet, kynnet, varpaat, pää, suu – hän osaa jo tehdä erilaisia ilmeitäkin muiden taitojen kuten nielaisemisen, peukalon imemisen ja kuperkeikan tekemisen lisäksi.

Tämä kaikki tapahtuu siis kolmen ensimmäisen kuukauden aikana. Tämän jälkeen mitään uutta ei enää kehity tai ala toimia naisen kohdussa. Lapsi vain kasvaa ja odottaa pääsyään kohdun ulkopuolelle. Kaikesta tästä huolimatta tässä vaiheessa käytännössä kuka tahansa nainen voi päättää tehdä abortin, ja näitä abortteja kutsutaan vielä ”aikaisiksi”.

Jokainen abortti lopettaa vauvan sydämen ja aivojen toiminnan. Jokainen abortti on äidin ja lääkärien vapaa ja tahallinen teko. Jokaisessa abortissa uhri on viaton. Mikä on nimeltään tila, jossa ihmisen sydän ei enää lyö eikä aivoissa enää ole toimintaa? Kuolema. Mitä on kuoleman tahallinen aiheuttaminen? Tappamista. Mikä on kyseessä, jos tappaminen kohdistuu viattomaan henkilöön? Murha.

Jos abortti sallitaan, on loogisesti sallittava myös kaikenlaisten muidenkin ihmisryhmien murha. Syntymätöntä lasta ei nimittäin erota syntyneestä lapsesta muu kuin koko, kehitysvaihe, ympäristö ja riippuvuusaste, eikä mikään näistä tee ihmisestä ihmistä (3-vuotias ei ole vähemmän ihminen kuin 30-vuotias, sairaalapotilas ei ole vähemmän ihminen kuin muutkaan, hoitoavusta riippuvainen vanhus ei ole vähemmän ihminen kuin muut ihmiset). Itse asiassa ei ole yllätys, että viime aikoina abortin vaikutusvaltaisimmat kannattajat ovat äänekkäästi suosineet myös mm. ei-haluttujen lasten, kehitysvammaisten ja juutalaisten surmaamista (esim. natsit, Margaret Sanger, Peter Singer).

Abortti on niin selvästi mitä julmin ja karmein murha, että abortin puolustajat tai ns. neutraalit lähteet yrittävät lähes poikkeuksetta kääntää huomion pois lapsesta. Abortista puhuttaessa ja kirjoitettaessa käytetään sanoja kuten ”raskausmateriaali” (suom. lapsi t. vauva), ”raskauden keskeytys”, ”kohdun tyhjentäminen” (suom. lapsen t. vauvan tappaminen ja poistaminen äidin kohdusta) jne. Lapsen tappamisen sijasta keskustelu käännetään monesti naisten oikeuksiin.

Naisten oikeudet

Yksi yleisimmistä argumenteista abortin puolesta on, että jokaisella naisella tulisi olla oikeus päättää, mitä hän haluaa oman ruumiinsa kanssa tehdä. Tässä pähkähullussa väitteessä on vähintään kaksi valtavaa virhettä.

Ensinnäkin, vaikka naisella olisikin oikeus ruumiiseensa, abortissa ei ole kyse naisen ruumiista vaan lapsen ruumiista. Vauva ei ole naisen ruumista (odottava nainen ei ole kahdeksanraajainen), vaan naisen ruumiissa. Jos jokaisella tulee olla oikeus päättää omasta ruumiistaan, miksei abortoitavan lapsen anneta päättää hänen oman ruumiinsa kohtalosta?

Toiseksi pitäisi olla päivänselvää, ettei kenelläkään ole oikeutta tehdä ruumiinsa kanssa sitä, mitä huvittaa – varsinkaan silloin, kun kyseessä on toisen ihmisen henki. Onko raiskaus oikeutettava sillä perusteella, että miehen tulee saada tehdä ruumiillaan sitä, mitä tahtoo? Entä insesti, perheväkivalta, pankkiryöstö, huumeiden käyttö, prostituutio tai muut rikokset – eikö sääntö enää pädekään? Samat esimerkit pätevät väitteeseen naisen oikeudesta ”yksityisyyteen”.

Ihmiset tunnustavat syntymättömän lapsen arvon ja ihmisyyden, kun esimerkiksi alkoholia tai huumeita käyttäviä raskaana olevia äitejä paheksutaan. Käsittämättömän ristiriitaisesti siis ajatellaan, että edellä mainituissa tapauksissa tehdään väärin, kun taas lapsensa abortoivan naisen ratkaisua pitää kunnioittaa.

On kyllä totta, että abortissa on kysymys naisten oikeuksista. Miljoonilta naisilta nimittäin riistetään vuosittain oikeus elämään (kaikista oikeuksista ensimmäinen) – arviolta 46 miljoonasta maailmassa vuosittain suoritetusta abortista (n. kolme lasta joka toinen sekunti) monet kohdistuvat tarkoituksellisesti tuleviin naisiin (joista siis ei koskaan tule naisia), sillä pojat ovat yhteiskunnassa suositumpia tai hyödyllisempiä (esim. Kiina, Intia). Tämän lisäksi abortin mahdollisuus alentaa naisen arvoa miehen silmissä – suurimmat abortin kannattajat eivät ole naisia vaan sinkkumiehiä. Vastuun ja velvollisuuksien sijasta abortti tarjoaa miehille huolettoman (seksi)elämän mahdollisuuden.

Naisten oikeuksista on kyse myös silloin, kun heille ei kerrota abortin haittavaikutuksista. Useat tutkimukset ovat todistaneet, että abortti lisää rintasyövän riskiä, hedelmättömyyttä, ennenaikaisia syntymiä, lapsikuolleisuutta, kehitysvamman riskiä tulevissa lapsissa ja kohdun ulkopuolisia raskauksia. Psykologisia vaikutuksia ovat mm. raskaat syyllisyydentunteet, masennus, seksiongelmat (haluttomuus ja jopa vastenmielisyys, intimiteetin puute, avioliiton ulkopuoliset suhteet) ja huumeiden, alkoholinkäytön sekä äitien itsemurhien lisääntyminen.

Kun siis väitetään, että abortti on luonnollista tai että se on vain leikkaus muiden joukossa, voidaan kysyä, miksi ihmiset eivät reagoi samalla tavalla esimerkiksi umpilisäkkeensä menettämiseen. Miksi kolmasosa syövästä parannetuista potilaista ei kadu leikkaustaan kahden kuukauden kuluttua? Miksi painajaiset eivät vaivaa olkapääleikkauksen jälkeen?

Raiskaus ja hengenvaara

Usein abortin puolustajat nostavat esiin naisen aseman ja abortin hyväksyttävyyden, kun kyseessä on raiskaus tai insesti. Vähättelemättä näiden tapausten vakavuutta on todettava, että tämä taktiikka on harhaanjohtava, sillä nämä poikkeustapaukset eivät suinkaan ole asian ydin (joka on se, että siinnyt lapsi on ihminen eikä ihmistä ole lupa murhata), abortin oikeutus ei suinkaan perustu näihin poikkeuksiin eikä aborteissa ole lähes koskaan kyse näistä tapauksista (vuonna 2004 yli 11 000 Suomessa tehdystä abortista vain 6 tehtiin tämänkaltaisista syistä).

Kaikesta huolimatta asia on tärkeä ja sitä on syytä käsitellä. Abortin oikeutus raiskauksen perusteella ei loogisesti ajateltuna todista muuta kuin sen, että argumentin esittäjä ei todella ole ymmärtänyt sikiön olevan ihminen. Niin kamala asia kuin raiskaus onkin, se ei ole mitään verrattuna murhaan, jossa viattomalta ihmiseltä riistetään elämä.

Miksi syyttömän lapsen pitäisi maksaa elämällään hänen isänsä rikoksesta? Abortti ei mitenkään kosta raiskaajalle – se vain tappaa lapsen. Abortti ei mitenkään tee olemattomaksi jo tapahtunutta raiskausta eikä sen muistoa – se vain tappaa lapsen. Pahaan ei kuulu vastata suuremmalla pahalla, se vain pahentaa asiaa. Itse asiassa on todettu, että naiset kärsivät kauemmin abortin kuin sitä edeltäneen raiskauksen traumasta.

Usein vedotaan myös heti kättelyssä tapauksiin, joissa raskaus vaarantaa äidin hengen. Nämä tapaukset ovat jälleen marginaalisia (n. 0,4 % aborteista) – ensin tulisi keskittyä 90 prosenttiin aborteista, jotka tehdään ”sosiaalisista” (suom. mistä tahansa) syistä. On kuitenkin harvoja tapauksia, joissa syntymättömän lapsen kuolema on (kuten aina) valitettava ja traaginen mutta ei suoranaisesti moraalilain vastainen.

Jos esimerkiksi kohdun ulkopuolisen raskauden tai äidin nopeasti leviävän syövän takia naisen hengen pelastavan leikkauksen sivuvaikutus on sikiön kuolema, ei voida muuta kuin pelastaa pelastettavissa oleva henki. Tällöin ei syyllistytä lapsen murhaan, vaan pelastetaan henki, vaikkakin ennalta nähty surullinen sivuvaikutus on lapsen kuolema. Abortti ei kuitenkaan ole koskaan sallittu, vaikka epäiltäisiin raskauden koituvan äidille vaaralliseksi.

Vammaiset ja ei-halutut lapset

Abortti yritetään usein oikeuttaa myös vammaisten tai ei-haluttujen lasten tapauksissa. Ajatellaan, että koska heidän elämänsä tulisi olemaan onnetonta ja koska vanhemmille koituu heistä liiallista rasitetta, on parempi abortoida heidät. Tämän ajattelutavan julmuus on ällistyttävä – vahvemmat päättävät, että heikompien elämä ei ole yhtä arvokasta – sama tapahtui, kun valkoiset päättivät mustien ja natsit juutalaisten vähempiarvoisuudesta ja riistivät heiltä ihmisoikeudet.

Kun vammaisilta kysytään, olisiko heidät mieluummin pitänyt abortoida, vastaus on selvä – he pitävät kysymystä naurettavana – totta kai he haluavat elää! Ei-haluttujen lasten ongelma ratkaistaan haluamalla eikä tappamalla lapsia! On myös syytä muistaa, että äiti voi aina synnyttää lapsen ja antaa hänet adoptoitavaksi, ellei hän todella voi tai halua kasvattaa lasta. Monet hedelmättömät pariskunnat palavat halusta saada kasvattaa lapsia, mutta adoptiojonot ovat pitkät ja kotimaisia adoptiolapsia on hyvin vähän. Samaan aikaan tuhansia vauvoja tapetaan abortissa.

Vaikka adoptio on vaikea ratkaisu, se on verrattomasti aborttia parempi: se antaa lapselle mahdollisuuden elämään – onnelliseen elämään. Se suo onnen myös perheelle, joka lapsen adoptoi. Samoin adoptioon päätynyt äiti saa onnen täten aiheuttamastaan onnesta, ja hän voi halutessaan pitää yhteyttä adoptioperheeseen ja lapseensa. Naisia pitäisi rohkaista tähän sankarilliseen ratkaisuun, ja heitä tulisi tukea heidän raskausaikanaan.

Erityisesti teinien tapauksessa huomio kiinnittyy joskus häpeään, jonka avioliiton ulkopuolinen ”vahinkoraskaus” voisi nuorelle äidille aiheuttaa. Jälleen ystävien ja perheen tulisi aina tukea päätöstä olla tekemättä aborttia, ja vaikka itse teko (vastuuton seksisuhde) olisi tuomittava, ratkaisu synnyttää lapsi on erittäin kunnioitettava, ja teiniäiti ansaitsee pilkan tai halveksunnan sijasta suuren arvostuksen siitä, että hän ei päätynyt hankkiutumaan eroon lapsesta helppoa tietä.

Joskus abortin väitetään vähentävän lasten pahoinpitelyä. Tämä argumentti muistuttaa väitettä siitä, että ehkäisyn käyttö vähentää abortteja. Ajatellaan, että jos ei-haluttu lapsi synnytetään, häntä ei yhtä suurella todennäköisyydellä kohdella hyvin, joten abortit ovat hyödyllisiä. Samoin väitetään, että aborteilta vältyttäisiin, jos ihmiset käyttäisivät johdonmukaisemmin ehkäisyä. Molemmat väitteet on todistettu tilastotutkimuksilla lopullisesti valheellisiksi.

Itse asiassa asian laita on päinvastainen. Ehkäisynkäytön mentaliteetti on lapsensaannin vastainen, joten jos hedelmöittyminen vahingossa kuitenkin tapahtuu, on abortti luonnollinen varasuunnitelma. Kaikkialla kaikkina aikoina ehkäisyn lisääntyminen on lisännyt myös abortteja. Samoin lapsenvastainen ajattelutapa saa abortin tehneet äidit turvautumaan herkemmin väkivaltaan, kun elämä lapsen kanssa käy vaikeaksi.

Tämän mentaliteetin mukaan äidillä oli oikeus päättää lapsen elämästä. Äiti teki lapselle palveluksen synnyttäessään hänet – lapsi on äidille velkaa. Kun lapsi käy hermoille, äidin on helppo ajatella (vaikkakin ehkä alitajuisesti), että hän olisi voinut tehdä abortin. Jos aiemmin olisi ollut oikeutettua tappaa lapsi, ei voi olla kovin iso asia kurittaa lasta väkivaltaisesti.

Elämän alku ja arvo

Yleinen vastaväite abortin puolesta on se, että sikiön elämä on vain potentiaalista eikä varsinaista ihmiselämää ja siksi sillä ei ole itsessään mitään arvoa. Kun kuitenkin näkee abortin jälkeensä jättämiä kuolleen vauvan ruumiinosia ja palauttaa mieleensä sikiön sydän- ja aivokäyrät sekä kasvuvauhdin, käy hyvin selväksi, että kyseessä oli todellinen ihmiselämä. Kyseessä on väärä termi – sikiö on ihmisyksilö, jolla on potentiaalia eikä potentiaalinen ihmisyksilö. Ei-ihminen ei voisi kasvaa siksi, mitä se ei itse ole. On oltava ihminen voidakseen kasvattaa itselleen ihmisaivot.

Mitä varhaisimpiin vaiheisiin tulee, tsygoottia, alkiota ja sikiötä kutsutaan usein vain soluiksi tai solukasaksi – ja sellaiseltahan ihminen alussa näyttääkin. Täten ajatellaan, että tiedottoman ja tunteettoman solukasan tappaminen ei voi olla väärin, sillä kyseessä ei vielä ole ihmishenkilö – alkio ei tee mitään persoonallista. Henkilö ei kuitenkaan ole henkilö siksi, että hän kykenee persoonallisiin tekoihin kaikkina hetkinä vaan siksi, että hänellä on luonnollinen kyky persoonallisten tekojen tekemiseksi. Epätietoisuus, järjettömyys tms. oikeuttaisivat abortin lisäksi myös vauvojen, koomassa tai unessa olevien ihmisten sekä joidenkin sairaiden ja vanhusten tappamisen.

Yritykset tehdä lapsen elämästä merkityksellistä muista hetkistä kuin hedelmöittymisestä lähtien ovat toivottomia. Joskus ihmisen arvon ajatellaan alkavan siitä hetkestä, jonka jälkeen hän voi selviytyä hengissä, mutta tämä on suhteellista. Lapsi, joka tietyn kuukausimäärän jälkeen voi selviytyä hengissä tänään Suomessa, ei pystyisi siihen Aasiassa tai Afrikassa – eikä se olisi onnistunut 100 vuotta sitten. Tarkoittaako tämä sitä, että ihmisyys alkaa tätä nykyä aiemmin?

On myös hyvin selvää, ettei lapsen elämä ala vasta syntymästä. Syntymässä lapsi ei tule (äidistä) riippuvaisesta riippumattomaksi, sillä jo keskosina syntyneet lapset voivat selvitä hengissä laitteiden avulla, kun taas toisaalta vauva ei selviä hengissä syntymän jälkeen, jos häntä ei hoideta. Tämä on puhdasta maalaisjärkeä – syntymässä lapsi vain siirtyy kohdusta ulos maailmaan.

Viimeinen hullunkurinen vastaväite koskee siittiösoluja ja munasoluja. Eikö siittiösolukin ole ihmisen alku? Eivätkö lukemattomat siittiösolujen kuolemat ole yhtä traagisia kuin abortti? Todellisuudessa ero on valtava – siittiösolu ei ole ihminen, sikiö on. Siittiösolu ei voi itsestään kasvaa ihmiseksi, tsygootti voi (ja kasvaakin, ellei tapahdu keskenmenoa eikä sitä tapeta abortilla). Munasolu tarvitsee siittiösolun hedelmöittyäkseen ja kasvaakseen ihmiseksi, tsygootti ei tarvitse enää mitään uutta ulkopuolelta.

Usein ”vapaan valinnan” puolustajat ottavat skeptisen kannan ja väittävät yksinkertaisesti, ettei kukaan voi tietää, milloin ihmisestä tulee ihminen ja että jokaisella tulisi olla oikeus tehdä oma päätöksensä eikä muiden tulisi sitä tuomita. Skeptisyys kuitenkin kääntyy loogisesti aborttia vastaan: jos emme ole varmoja, onko kyseessä ihminen, emme tietenkään päädy tappamaan sitä (tai häntä)! Saammeko ampua pusikkoon, jos siellä saattaa olla ihminen, mutta emme ole asiasta varmoja?

Jotkut yrittävät ottaa näennäisen sovittelevan kannan ja sanoa vastustavansa aborttia mutta puoltavansa silti lakia, joka sallii abortin. Tällainen kaksinaismoraali ei ole lähellekään riittävää. Mitä tulisi ajatella ihmisestä, joka vastustaa raiskausta mutta puoltaa raiskauksen sallivaa lakia? Jokaisen elämää arvostavan ihmisen velvollisuus on toimia abortin kieltämisen puolesta. Abortteja tehtäisiin varmasti silti laittomastikin, mutta pitäisikö huumekauppa sallia siksi, että sitä harjoitetaan kuitenkin?

Kristillinen näkökulma

Raamattu tekee harvinaisen selväksi, että kristinusko ei ole millään tavalla sovitettavissa aborttia puoltavan näkemyksen kanssa. Jumala loi ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen (1. Moos. 1:26–27), ja Jeesus sanoi olevansa muihin ihmisiin kohdistuvien tekojemme perimmäinen kohde (Matt. 25:40,45). Kun kysytään, missä Jumala on, kun hänen lapsiaan näin julmasti murhataan, vastaus kuuluu, että hän on abortoivien naisten kohduissa kaikissa tapettavissa uhreissa. Toisaalta hän on myös meissä ja haluaa toimia kauttamme tämän kauheuden lopettamiseksi.

Raamattu osoittaa selvästi, että ihmiselämä alkaa jo äidin kohdussa, jokainen ihminen on ainutlaatuinen Jumalan luoma sielu, suuri ihme (Jes. 44:2, Jer. 1:5, Ps. 139:13–14). Johannes Kastaja hypähti ilosta ja täyttyi Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa (Luuk. 1:41,44). Jeesus opetti kultaisen säännön: “Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” (Luuk. 6:31) Logiikka on yksinkertainen: koska emme haluaisi, että olisimme itse joutuneet abortoiduksi jo ennen syntymäämme, emme myöskään saa puoltaa emmekä tehdä aborttia.

Raamattu kieltää viattoman ihmiselämän tappamisen (ks. esim. 2. Moos. 20:13, 5. Moos. 19:10), mutta erityisen vakava rikos oli lasten murhaaminen (ks. esim. 3. Moos. 18:21, 21:1–5, 5. Moos. 12:31). Raamatusta ja atsteekkien historiasta tiedämme, että muinaiset kansat ovat ajatelleet, että syntyneiden lapsien elävältä uhraaminen äärimmäisen raa’asti on täysin normaali ja jopa hyvä asia. Ajattelemme noiden kansojen olleen käsittämättömän pahoja, mutta samalla suoritamme vielä suurempaa joukkomurhaa uhraamalla jatkuvasti miljoonia lapsia itsekkyyden jumalalle.

Jumala, joka loi sekä abortin tehneet äidit että heidän lapsensa puhtaasta hyvyydestään, kärsii luonnollisesti tästä mitä loukkaavimmasta synnistä. Juuri tästä syystä abortin tehneiden äitien ei pitäisi heittäytyä epätoivoon – lapsen lisäksi myös Jeesus on jo kärsinyt ja kuollut tämän pahuuden takia ja sen voittamiseksi. Nainen voi aiheuttaa itselleen ja Jumalalle yhä enemmän kärsimystä tuomitsemalla itsensä arvottomaksi – tai hän voi tunnustaa sen totuuden, että Jumala haluaa ja voi kääntää kaiken vielä hyväksi. Kaksi elämää on jo uhrattu – jääköön kaksi nyt ilman kolmatta.

Raamattu anoo ja opettaa: ”Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” (2. Kor. 5:20–21) Anteeksianto ei merkitse synnin väheksymistä – Jeesus tunnusti aviorikkojan synnin vakavuuden. Anteeksianto merkitsee, että Jumala ei tuomitse meitä siitä, mistä meidät kuuluisi tuomita (Joh. 8:11).

Jumalan anteeksiannon suuruus on siinä, että synnin vakavuudesta huolimatta Jumala on valmis pyyhkimään sen pois, jos syntinen vain siihen suostuu: ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9) Tämä ei anna lupaa uuteen syntiin, vaan saa meidät itkemään entistä pahuuttamme ja haluamaan korvata sen uudella elämällä. Abortin tehnyt nainen, sen suorittanut lääkäri, sen sallinut tai siihen rohkaissut poikaystävä tai aviomies kuulkoon Jeesuksen sanat: ”En minä sinua tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä tee.” (vrt. Joh. 8:11)

Näiden sanojen rohkaisemana meidän on syytä lähteä yhdessä Jumalan armon kanssa optimistiseen taistoon elämän puolesta – viattomien lasten puolesta. Järjestäkäämme hengellistä apua abortin tehneille ja sitä katuville, jakakaamme tietoa abortista, järjestäkäämme rauhallisia mutta mieleenpainuvia mielenosoituksia (kun sanoma on jo levinnyt tarpeeksi vakuuttavan suurille ihmisjoukoille), antakaamme ihmisille mahdollisuus nähdä joukkomurhan uhrien kuvia, jotta he heräisivät asian todellisuuteen. Jos äiti voi tappaa lapsensa, mikä enää estää meitä tappamasta toisiamme? Ei ole mitään aborttia suurempaa ja ilmiselvempää vääryyttä. Meidän on aika avata yhteiskuntamme silmät.

Tämä artikkeli julkaistiin alun perin blogilla Hyviä uutisia. Siitä on tullut ko. blogin eniten luettu artikkeli.

Uudet kyselytutkimukset osoittavat, että 56% amerikkalaisista pitää aborttia “moraalisesti vääränä”. Enemmistö on vielä suurempi nuorten keskuudessa.

Enemmän aiheesta:

“Majority of Americans, And Nearly 6 in 10 Young Adults, View Abortion as Morally Wrong”

“Abortion Judged Morally Wrong by US Majority”

Johnsonia pyydettiin poikkeuksellisesti avustamaan itse abortin suorittamisessa. Ensimmäistä kertaa elämässään hän katsoi tapahtumaa ultraäänen kautta. Silloin hän ymmärsi, mitä oli tekemässä, ja sanoi itselleen: “Ei koskaan enää.”

Johnsonin rohkea päätös on herättänyt suurta huomiota amerikkalaisissa tiedotusvälineissä. Tämä nuori nainen on kuvannut käyneensä läpi syvän, henkilökohtaisen kääntymyksen.

Johnsonin mukaan hänen työnantajansa korosti jatkuvasti sitä, että heidän tulee tehdä enemmän abortteja. Yhdysvalloissa aborttien tekeminen on ison luokan liiketoimintaa.

Mielenkiintoisen lisänsä tarinaan tuo se, että Johnsonin entinen työnantaja, Planned Parenthood Foundation, on yrittänyt kieltää Johnsonia tuomion uhalla puhumasta kääntymyksestään. Tuomioistuin ei kuitenkaan suostunut järjestön vaatimuksiin.

Planned Parenthood on Yhdysvaltain johtava abortteja teettävä järjestö. Järjestön perustaja, Margaret Sanger, tunnetaan rasistista ja eugenistisista asenteistaan. Planned Parenthood on aktiivinen aborttimyönteisen propagandan tuottaja koko maailmassa ja sillä väitetään olevan läheiset suhteen suomalaiseen Väestöliittoon.

Enemmän aiheesta:

Planned Parenthood Clinic Director Joins Anti-Abortion Group

Planned Parenthood Director Leaves, Has Change of Heart

Judge prevents Planned Parenthood from keeping Abby Johnson quiet