Ylen Sannikka & Ukkola -ohjelmassa nähtiin viime perjantaina 5.10.2018 erittäin mielenkiintoinen keskustelu abortista, jossa vastakkain olivat vasemmistopoliitikko Silvia Modig ja opettaja Jasu Markkanen, jonka 15 vuotta vanhaa ”klassikkotekstiä” 22 kelvotonta väitettä abortin puolesta on luettu tämänkin blogin välityksellä useita kertoja.
Kyseinen Sannikka & Ukkola -ohjelman jakso jatkoineen (joita ei nähty TV:ssä, vaan ainoastaan netissä) on katsottavissa vielä lähes vuodenpäivät Yle Areenassa. Aborttikeskustelu alkaa vasta n. 18 minuutin kohdalla, ja jatkoilla siihen palataan oikeastaan vasta Jasu Markkasen viimeisissä sanoissa. Vähäisestä ohjelma-ajasta huolimatta keskustelu oli harvinaisen merkittävä.
Yle oli teettänyt keskustelun taustaksi tutkimuksen, jossa kyseltiin suomalaisten mielipidettä abortista. Tutkimuksen uutisointi antaa ymmärtää, että ”valtaosa” suomalaisista ”hyväksyy” abortin ja että ”vain 3 prosenttia” ei hyväksy sitä lainkaan. Lisäksi jutussa on heti alkuun haastateltu tutkijaa, joka esittää tulkinnan, että Suomessa saattaa olla ”paljon ihmisiä, jotka kannattaisivat nykyistä vapaampaa lainsäädäntöä”. Tämä kommentti on nostettu jutun otsikointiin. Muissa tiedotusvälineissä kuten IS:ssä otsikkoon lisättiin, että valtaosa suomalaisista hyväksyy abortin ”ehdoitta”.
Kun kuitenkin katsoo itse tutkimuksen tuloksia, huomaa seikan, jota selvästi tendenssimäisessä otsikoinnissa ei lainkaan painoteta. Jasu Markkanen aloittikin puheenvuoronsa tämän jymyuutisen noteerauksella, ja Silvia Modig yhtyi samaan havaintoon: tutkimuksen mukaan 24 % väestöstä hyväksyy abortin ainoastaan tapauksissa, joissa naisen henki on uhattuna tai raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta. Nämä olivat Ylen mainitsemat reunaehdot, ja ne ovat paljon tiukemmat kuin Suomen tämänhetkinen lainsäädäntö.
Lisäksi Markkasen ja Modigin keskustelussa kävi ilmi, että Modig, ja oletettavasti valtaosa ”hyväksyy abortin” -vastanneista, kannattaa Suomen nykyistä lainsäädäntöä, eikä suinkaan täysin vapaata aborttia aina 9 kuukauteen asti, kuten esim. USA:ssa ja Kanadassa. Modig vetosi naisten oikeuksiin, oikeuteen päättää omasta ruumiistaan, mutta aivan samalla argumentilla Yhdysvalloissa ja Kanadassa tarkoitetaan oikeasti ehdotonta aborttioikeutta aina 9 kuukauteen asti. Sitä taustaa vasten Modigin kanta edustaa naisten oikeuksien rajoittamista (niin, tietyn pisteen jälkeen niiden kieltämistä), kuten Markkanen totesi.
Tällainen rajoitus on kuitenkin täysin mielivaltaista sekä Modigin että Markkasen edustamista maailmankuvista käsin. Mksi pienen Suomen lain pitäisi olla jokin absoluuttisen hyvä normi? Modighan omien sanojensa mukaan ei tiedä, milloin ihmisestä tulee ihminen. Jos halutaan välttää ihmisten tappaminen, niin johdonmukaista olisi rajoittaa aborttioikeutta alusta asti. Jos taas halutaan turvata naisen oikeus aborttiin, niin johdonmukaista olisi kannattaa sitä loppuun asti.
Viime perjantaisen Sannikka & Ukkola -ohjelman sato on vielä korjaamatta. Se keikautti keskustelun päälaelleen. Tähän asti abortin kieltäjät ovat olleet pieni vähemmistö, ja hengenvaara- ja raiskausargumenttia on käytetty tätä vähemmistöä vastaan sen marginalisoimiseksi. Markkanen & Modig -keskustelun jälkeen asia näyttäytyy aivan toisessa valossa.
Yhteensä 26 % Suomen naisista ja 29 % Suomen miehistä ei hyväksy aborttia valtaosassa niistä tapauksista, joissa Suomen lainsäädäntö sen sallii. Sukupuolten ero (joka on vielä Ylenkin tutkimuksessa olemassa!) mahtuu tutkimuksen virhemarginaaliin – kuten Markkanen huomautti, kyseessä ei ole ilkeiden setien juttu, vaan yhtä lailla suomalaisten naisten kanta, Herran vuonna 2018.
Tämä ansaitsisi tulla noteeratuksi vuoden tilastotietona. Jos luvut todella pitävät paikkansa, niin se tarkoittaa sitä, että meillä on tässä maassa yli miljoona ihmistä, jotka eivät ole nykyisen aborttilakimme linjoilla. Tähän asti he eivät ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sanoneet sitä ääneen. Ehkä he ovat luulleet olevansa liian yksin, liian marginaalissa? Olisiko tämän aika nyt ohi? Alkaako nyt Je suis 27,5% -kampanja?
Avainsanat: abortti, mielipidekysely, tilastot
Abortti.fi 
27 tammikuun, 2019 9:36 pm |
En oikein jaksa uskoa, että myöhäisabortteja tehdään enää sosiaalisista syistä vaan silloin kyseessä on tragedia: vauva on haluttu, mutta loppumetreillä havaitaan, että lapsi on pahasti vammainen tai että raskaus uhkaisi äidin henkeä.
Prolife-liikkeellä tuntuu olevan tendenssinä yrittää vihjailla, että suurin osa aborteista tehdään myöhäisessä vaiheessa ja itsekkäistä sosiaalisista syistä, vaikka suurin osa aborteista tehdään Suomessa lääkkeellisesti varhaisessa vaiheessa. Sillä ei tietenkään lopputuloksen kannalta ole väliä, mutta ”totuudelliselta liioittelulta” tuo vaikuttaa.