Jasu Markkanen vs. Silvia Modig Sannikka & Ukkola -ohjelmassa

Ylen Sannikka & Ukkola -ohjelmassa nähtiin viime perjantaina 5.10.2018 erittäin mielenkiintoinen keskustelu abortista, jossa vastakkain olivat vasemmistopoliitikko Silvia Modig ja opettaja Jasu Markkanen, jonka 15 vuotta vanhaa ”klassikkotekstiä” 22 kelvotonta väitettä abortin puolesta on luettu tämänkin blogin välityksellä useita kertoja.

Kyseinen Sannikka & Ukkola -ohjelman jakso jatkoineen (joita ei nähty TV:ssä, vaan ainoastaan netissä) on katsottavissa vielä lähes vuodenpäivät Yle Areenassa. Aborttikeskustelu alkaa vasta n. 18 minuutin kohdalla, ja jatkoilla siihen palataan oikeastaan vasta Jasu Markkasen viimeisissä sanoissa. Vähäisestä ohjelma-ajasta huolimatta keskustelu oli harvinaisen merkittävä.

Advertisement

Abortti ja ihmiselämän pyhyys

Aborttia vastustaakseen ja elämää puolustaakseen ei tarvitse olla mitenkään uskonnollinen henkilö. Riittää, että ei hyväksy syyttömän ihmisen surmaamista eikä pienten lasten murhaamista. Kristinuskossa on kuitenkin keskeisenä arvona elämän pyhyys, koska Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Siksi kysymys abortista ja elämän arvosta on erityisen keskeinen kristinuskossa. Erityisesti kristittyjen (mutta miksei muidenkin) kannattaa kuunnella seuraava saarna abortista ja ihmiselämän pyhyydestä. Puhuja: pastori Mikko Satama.

Abortti – miksi ei? (Pasi Turunen)

Abortista on viime aikoina ilmestynyt nyt useampi erinomainen kirjoitus. Tällä kertaa Pasi Turunen johdattelee aiheeseen blogillaan.

Kuvittele itsesi kotona tiskialtaan ääressä pesemässä astioita, kun yhtäkkiä kuulet selkäsi takaa pienen 7-vuotiaan lapsesi esittävän sinulle viattomana kysymyksen: ”Äiti / Isä, saanks mä tappaa tän?”

Tämän kysymyksen kuultuasi, mikä on ensimmäinen kysymys, joka sinulle tulee mieleen?

”Mikä se on?”

Haluat luonnollisesti selvittää mikä ”se” on, ennen kuin voit vastata lapsellesi. Niinpä kysyt joko suoraan tai käännyt luonnollisesti katsomaan saadaksesi selvyyden siihen ”mikä se on”.

Lue koko artikkeli:  Abortti – miksi ei?

Ovatko abortin puolustelut järkeviä?

Juhani Palttala julkaisi blogissaan erinomaisen kirjoituksen abortista. Hän lähestyy asiaa järkiperäisesti ja kritisoi terävästi yleisimpiä abortin puolesta esitettyjä argumentteja.

Seuraavassa muutamia otteita artikkelista:

4. Jokseenkin yleinen perustelu on sekin, että abortteja tehdään kuitenkin, joten parempi on, että ne tehdään turvallisesti ja virallisesti. Näin varmasti onkin, mutta samalla logiikalla raiskaukset pitäisi tehdä viranomaisen valvonnassa hotellihuoneessa ja tappelut poliisin valvonnassa viranomaisen hyväksymässä nyrkkeilykehässä ja hoitohenkilökunnan läsnäollessa. Mielestäni tämä on huono peruste, tai ei oikeastaan peruste ollenkaan, vaan ontuva selittely muilla perusteilla tai ilman perusteita päätetylle kannalle.

5. Välillä kuulee sanottavan, että abortin tekijä on jo kärsinyt muutenkin riittävästi, eikä häntä saa syyllistää enempää tai asiasta ei saa puhua, tai muuta vastaavaa. Jos kerran abortoitu lapsi ei ole ihminen ensinkään, vaan jonkinlainen kasvain, niin miksi sen poistaminen on sen ihmeempää kuin viisaudenhampaan poistaminen? Vai onko sittenkin niin, että abortin tekijä usein kuitenkin ajattelee, että kyseessä oli toinen ihminen, eikä hänen oma ruuminnosansa?

Bloggauksen voi lukea kokonaan tästä. Ja ennen ”Tuonkin kirjoittaja on mies” -kommentteja on hyvä huomata, että blogisti tietää jo olevansa ”tyhmä fanaatikko ihan yllä kirjoittamani perusteella ja että olen myös väärässä koska Päivi Räsänen ja suvaitsemattomuus, mutta jos itse asiaan on jotain sellaista, mitä en nyt vain tullut ajatelleeksi, niin kertokaa”. Keskustelua onkin käyty vilkkaasti ko. blogin kommenttiruudussa.

Valtaojaa vastaan

Vuoden kristillinen kirja 2010 -palkinnon voittanut emerituspiispa Juha Pihkalan ja avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojan kirja Tiedän uskovani, uskon tietäväni sisältää muun muassa väittelyn abortista. Sen aloitti Pihkala, tosin tahattomasti – myrskyn vesilasiin nostatti Valtaoja: ”Et kai tosissasi ajattele, että [–] abortti on elävän olennon tappamista?” Valtaoja sanoo kaikkien asiallisten argumenttien puolesta ja vastaan tulleen ”esitetyiksi ja punnituiksi niin moneen kertaan ja niin huolellisesti, että tuntuu turhauttavalta lähteä niitä jälleen kerran toistelemaan” (s. 69).

Valtaojan väitteet

Valtaojan mukaan aborttikysymys voidaan ratkaista tieteeseen nojaavan tiedon pohjalta abortin eduksi, abortin kieltämisessä taas on kyse ”naisen uhraamisesta oikeaoppiseksi kuvitellun uskonnon nimissä”. Uhriksi päätyy naisen lisäksi myös ”lapsi, joka pakotetaan syntymään”! (s. 70) Valtaoja ei ole kuullut ”ensimmäistäkään ei-uskonnollista argumenttia, biologista tai moraalifilosofista, sen perusteluksi, että hedelmöittynyt munasolu tai muutaman kuukauden ikäinen sikiö olisi ihminen” (s.70).

Valtaoja väitti ampuneensa mielestään ”täsmälaukauksen” ilmapistoolillaan (s. 81), sillä moraalisäännön ”täytyy olla sopusoinnussa parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon kanssa” (s. 81). Valtaoja on omien sanojensa mukaan seurannut keskustelua ”vuosikymmeniä”, ja vastapuolella ei ole kuulemma tarjota muuta kuin ”hokema sikiön ihmisyydestä” (s. 105). Abortin vastustaminen on Valtaojan mielestä rikos: siinä ”kärsivät synnyttämään pakotettu äiti, ei-toivottuna syntyvä lapsi [–] ja yhteiskunta” (s. 70-71).

Äly hoi, älä jätä!

Mitä tapahtui moneen kertaan toistetuille asiallisille argumenteille puolesta ja vastaan? Valtaoja ei tunnu olevan lainkaan tietoinen vakavista pro life -argumenteista, joita on suomeksikin esitetty valtaisa määrä niin tällä blogilla kuin Oikeus Elämään -sivustollakin.

Pelkästään näiltä sivuilta hän oppisi, että ateistikin voi vastustaa aborttia luonnollisen moraalitajunsa pohjalta (ks. Sanni Partasen kommentti) ja etteivät ei-toivotut lapset välttämättä olekaan niin haitallisia yhteiskunnalle (ks. Steve Jobs ja abortti).

Valtaoja ei myöskään esittänyt yhtään tieteellistä argumenttia eikä määritelmää sen puolesta, etteikö sikiö (jonka yksilöllinen DNA on valmis ja jolla on aborttivaiheessa useimmiten raajat, sykkivä sydän ja aivot) olisi ihminen. Hän tosin vetosi siihen, ettei sikiö tunne eikä ajattele mitään. Ensinnäkään tämä ei käytännössä useimmiten pidä paikkaansa (Valtaoja ei ole tainnut katsoa The Silent Screamia?), ja toiseksi sama logiikka oikeuttaisi muidenkin ei-tuntevassa ja ei-ajattelevassa tilassa olevien ihmisten tappamisen.

Jos Valtaojan mielestä sikiö ”ei täytä yhtään ’elävän olennon’ normaaleista, yleisesti hyväksytyistä määritelmistä”, niin määritelköön hän meille yleispätevästi ihmiselämän alun muualle kuin hedelmöitykseen. Pihkalalle hän ei enää vastannut mitään, kun Pihkala oli lopulta Valtaojan vaatimuksesta esittänyt asia-argumentteja (s. 107-108).

Pihkala huomautti osuvasti Valtaojan osuneen kyllä, mutta väärään tauluun. Itse en antaisi näinkään myönteistä arviota – pikemminkin soveltaisin Valtaojaan sanat, jotka hän itse sovelsi Pihkalaan: en ole koskaan ”kuullut noin viisaan miehen sanovan jotain noin typerää” (s. 69).

Tuntien tapauksia kuten Jerome Lejeune (k. 1994), joka puolusti sikiön ihmisyyttä ennen kaikkea tieteellisin perustein, ja USA:n tilanteen, jossa noin puolet väestöstä vastustaa aborttia maan liberaalisuudesta huolimatta (eikä jakauma ole fundamentalistit-tiedeihmiset, vaan tiedemiehiä ja uskonnottomia on myös pro-life -leirissä, samoin kuin harjoittavia uskovia on pro choice -leirissä), en voi olla kysymättä, missä mielikuvitusmaailmassa Valtaoja oikein elää.

Kehitysvammaisuus ja abortti

Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla kerrottiin kehitysvammaisten abortoinnista (”Elämän vaikein valinta”, 30.1.2011, sivut D1-2). Kiitokset toimittaja Jussi Konttiselle tärkeästä ja rohkeasta artikkelista.

Hiljaista syrjintää, koventuvia asenteita

Suomessa tehdään vuosittain yli 10 000 aborttia. Helsingin Sanomien mukaan lähes 60 % Down-raskauksista keskeytetään. Seulontatutkimukset ovat lisänneet vanhempien mahdollisuutta valita etukäteen, millaisen lapsen haluavat. Kuitenkin monet abortoiduista Down-potilaista olisivat vain hyvin lievästi vammaisia.

Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa syrjiä vammaisuuden perusteella. Onkin yleinen periaate, että yhteiskunnan sivistystason tärkeimpiä mittareita on se, miten se huolehtii heikommistaan.

Voidaan kysyä, onko Suomi – useiden muiden maiden ohella – ajautumassa tässä suhteessa yhä kauemmas aidosta sivistys- ja oikeusvaltiosta. Lapsen epäilty vammaisuus on aborttilain mukaan oikeutus abortin tekemiselle 24. raskausviikolle asti, kun vapaa abortti on sallittu 12. viikolle. Myöhäisissä vammaisaborteissa lapset ovat jo hyvin kehittyneitä ja olisivat voineet jäädä eloon kohdun ulkopuolellakin. (Aiheesta on kuvia, joita ei suositella heikkohermoisille.)

Asenteet vammaisten abortoimista kohtaan ovat koventuneet. Helsingin Sanomien haastattelemat vammaisasiantuntijat pitävät tilannetta huolestuttavana myös eloonjääneiden vammaisten kannalta:

”Olemme huolestuneita, onko viesti se, että kehitysvammaiset ihmiset eivät ole tervetulleita tähän yhteiskuntaan”, sanoo Kehitysvammaisten tukiliiton vs. toiminnanjohtaja Mari Saarela.

Tilanne on ironinen. Down-syndrooman syyn löysi ranskalainen geneetikko Jerome Lejeune, joka kuoli syöpään vuonna 1994. Lejeune vastusti aborttia ja taisteli elämänsä loppuun saakka Downien oikeuksien puolesta.

Ei tukea lääkäreiltä

Helsingin Sanomien artikkeli kuvailee osuvasti sitä, miten kehittyvä teknologia on koventanut lääkärien asenteita ja lisännyt paineita vanhempia kohtaan.

Pauliina ja Ilkka Paukkunen päättivät pitää lapsensa, jolla havaittiin kohdussa MMC, synnynnäinen selkärankahalkio. Lääkäreiltä he eivät saaneet tukea päätökselleen.

”Jos olisimme keskeyttäneet raskauden, se olisi sama, jos sanoisin veljelleni, että on syvältä, että synnyit”, kertoo Ilkka, jonka veljellä on neurologinen poikkeavuus, Aspergerin oireyhtymä.

”Meitä on järkyttänyt, minkä keskellä joutuu, kun tulossa ei ole terve lapsi. Olen kokenut, että meitä on syyllistetty sairaan lapsen ottamisesta”, Pauliina sanoo.

Paukkusen mukaan neljä tutkimuksia tehnyttä työntekijää oli sitä mieltä, että raskaudenkeskeytys olisi huonoista vaihtoehtoista parempi. Näillä löydöksillä teillä on oikeus aborttiin, ilmoitti ensimmäinen lääkäri. Oletteko aivan varmoja, hän kysyi, kun vanhemmat kertoivat, etteivät halua keskeytystä. Miettikää vielä, sanoi toinen lääkäri kuultuaan vanhempien päätöksen.

”Ihmiset luottavat lääkäreihin. Herää kysymys, kuinka moni päätyy aborttiin kuullessaan sellaisia kommentteja kuin me”, sanoo Pauliina.

Lääkärien muuttuva etiikka

On murheellista lukea lääkärien koventuneista asenteista niin kehitysvammaisia kuin aborttiakin kohtaan. Vielä 1990-luvulle saakka uudet suomalaisetkin lääkärit lausuivat Hippokrateen valan. Antiikista periytyvä vala korostaa elämän vaalimista. Se viittaa eksplisiittisesti myös syntymättömän lapsen oikeuksiin:

”En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.”

Vuodesta 1997 lähtien lääkärit ovat voineet lausua vapaaehtoisen lääkärinvalan. Siitä on viittaukset aborttiin poistettu. Kuitenkin vala korostaa elämän kunnioittamista sekä potilaan tahdon kunnioittamista.

PS. Jussi Konttisen artikkeli Helsingin Sanomissa on tärkeä puheenvuoro, joka epäilemättä tulee herättämään keskustelua kahvipöydissä ja iltapuulla. Artikkelissa on vain yksi ongelma: se puhuu yksinomaan ”raskauden keskeytyksestä”. Kyseinen kiertoilmaisu kuvaa vain äidin tilaa. Lapsen näkökulmasta kyse on elämän lopettamisesta.

22 kelvotonta väitettä abortin puolesta (Aleksi Markkanen)

Aborttikysymys on todellisuudessa hyvin yksinkertainen, vaikka se yritetään tehdä julkisessa keskustelussa vaikeaksi ja monimutkaiseksi. Loppupelissä asia tiivistyy yhteen ainoaan kysymykseen: Mikä syntymätön lapsi on? Jos se ei ole elävä ihmisolento, mitään tekosyytä aborttiin ei tarvita. Jos se on, mikään tekosyy aborttiin ei ole riittävä.

Totuus on yksinkertainen, mutta se ei miellytä meitä. Ihminen pitää enemmän ns. mielihyväetiikasta, jonka perustana on kysymys: ”Mitä minä haluaisin, ja kuinka voisin oikeuttaa sen?” Tästä seuraa mitä villeimpiä yrityksiä perustella moraalisesti väärää toimintaa siksi, että se ei ole niin epämukava tapa.

Aborttikeskustelussa esiintyy paljon väitteitä, jotka ovat terveellä järjellä ajateltuna silkkaa pötyä. Niiden sisältö vain on muotoiltava uudelleen niin, että väitteen ydin näkyy riittävän selvästi.

Valtion ei tulisi enää rahoittaa abortteja (Markku Ruotsila)

Sitten vuoden 1970 aborttilain voimaantulon Suomessa on surmattu yli puoli miljoonaa syntymätöntä lasta. Aborttiin on menehtynyt kuusi kertaa enemmän lapsia kuin oli kaatuneita talvi- ja jatkosodassa yhteensä. Kyseessä on mittaamaton tragedia, josta on aika puhua suoraan.

Aborttien määrä on laskenut sitten vuoden 1973 huipun, mutta ei juurikaan 1990-luvun jälkeen. Edelleenkin Suomessa surmataan yli 10000 syntymätöntä lasta joka vuosi. Stakesin tilastojen mukaan useampi kuin yhdeksän kymmenestä abortista tehdään niin sanotuista sosiaalisista syistä ja vain puoli prosenttia tapauksissa, joissa äidin henki tai terveys on vaarassa.

Abortti: faktat ja argumentit

Abortti on varmasti tärkein yhteiskuntaamme koskeva moraalinen kysymys, mutta se on esillä aivan liian vähän. Harvat ovat koskaan kuulleet tai ymmärtäneet aborttia vastustavan ja elämää puolustavan kannan järisyttäviä perusteita. Jos abortissa todella tapetaan ihmisyksilö, olemme syyllistymässä historian suurimpaan ja julmimpaan joukkomurhaan. Jos tämä on totta, kenelläkään ei ole oikeutta katsoa viattomien massamurhaa sivusta nostamatta ääntään heidän puolestaan. Yhdelläkään meistä ei ole varaa olla antamatta itseään taistoon syyttömien puolesta. Tässä artikkelissa tutustumme erilaisiin aborttiin liittyviin faktoihin ja argumentteihin.

Milloin ihmiselämä alkaa? Onko abortti murha?

Kun kyseessä on tavallinen, vilpitön ihminen, oikeastaan vain yhdellä kysymyksellä on aborttikeskustelussa ratkaiseva merkitys. Tämä kysymys koskee ihmiselämän alkamishetkeä, sillä suurimmalle osalle ihmisistä on ilmiselvää, että syyttömän ihmiselämän tappaminen on väärin. Jos voidaan osoittaa, että abortin kohde on aina jo alkunsa saanut ihminen, rehellisyyden nimissä aborttia on ehdottomasti vastustettava.

Niin nurinkurista ja traagista kuin se onkin, keskeisin kysymys aborttikeskustelussa on myös helpoin kysymys. Sen vastaus on yleisesti tieteen tiedossa, mutta sen todellisuus piilotetaan harhaanjohtavien termien taakse. Ihmiselämä alkaa sikiämisen hetkellä – tämä on kiistaton tosiasia. Kun munasolu hedelmöittyy, syntyy uusi, geneettisesti täydellinen ja ainutkertainen ihmisyksilö. Sikiämisen hetkellä kaikki silmien, hiusten ja ihon väriä myöten on määritelty.

Elämän pyhyys ja aborttikeskustelu

Väitän, että useimmat abortin puolustajat eivät oikeastaan ole ajatelleet koko asiaa. Tai ainakaan eivät ole tutustuneet elämän puolustajien argumentteihin.

Käsitystäni tukee se, että aborttioikeuden puolustajat turvautuvat tämän tästä perusteettomiin olkinukkeargumentteihin. Hyvä esimerkki on väite, että abortin vastustaminen on uskonnollinen asia ja nyky-yhteiskunnassa ei ole sijaa uskonnollisille argumenteille.

(En tässä ryhdy tarkemmin käsittelemään väitteen toista osaa, vaikka se mielestäni perustuukin harhaanjohtavaan asetelmaan. Keskityn ensimmäiseen, että elämän puolustajien uskonnollisuuteen.)