Elämän pyhyys ja aborttikeskustelu

by

Väitän, että useimmat abortin puolustajat eivät oikeastaan ole ajatelleet koko asiaa. Tai ainakaan eivät ole tutustuneet elämän puolustajien argumentteihin.

Käsitystäni tukee se, että aborttioikeuden puolustajat turvautuvat tämän tästä perusteettomiin olkinukkeargumentteihin. Hyvä esimerkki on väite, että abortin vastustaminen on uskonnollinen asia ja nyky-yhteiskunnassa ei ole sijaa uskonnollisille argumenteille.

(En tässä ryhdy tarkemmin käsittelemään väitteen toista osaa, vaikka se mielestäni perustuukin harhaanjohtavaan asetelmaan. Keskityn ensimmäiseen, että elämän puolustajien uskonnollisuuteen.)

Mihin elämän puolustajat vetoavat

Ensinnäkin läheskään kaikki elämän puolustajat eivät ole uskovaisia. Toiseksi vaikka olisivatkin, siitä ei automaattisesti seuraisi, että argumentit aborttia vastaan ovat uskonnollisia.

Tosiasiassa on hyvin harvinaista, että elämän puolustajat vetoavat uskonnollisiin lähteisiin väitteidensä tueksi. Väitän jopa, että sellaiset lähteet ovat harvassa, jos niitä on lainkaan.

Voidaan toki tuoda esille, että Raamattu tuomitsee tappamisen ja että kristityt alkukirkon ajoista lähtien vastustivat aborttia ja lapsenmurhaa (jotka olivat ilmeisesti varsin yleisiä tapoja pakanallisessa antiikin Roomassa). Lisäksi ainakin katolinen kirkko on tuominnut abortin selvin sanoin.

Elämän kunnioittaminen: periaatteista tosielämään

Mutta ovatko nämä uskonnollisia argumentteja, vai onko pikemminkin kyse yleiseen perusmoraaliin juurtuvasta vakaumuksesta, jonka kristityt ovat kaikkina aikoina omaksuneet? ”Älä tapa” -käsky ei liene uskonnollinen keksintö, ja tuskinpa useimmat abortin puolustajat ovat siitä ainakaan periaatteen tasolla eri mieltä. Alkuaikojen kristittyjen esimerkki ei puolestaan varsinainen uskonnollinen argumentti, eivätkä katolisen kirkon lausunnot pyri muuhun kuin toteamaan sen, mitä elämän kunnioittamisesta loogisesti seuraa.

Aborttikysymyksen tapauksessa todellinen rajanveto lienee siinä, miten siirrytään periaatteista konkreettisiin tilanteisiin. Aborttioikeuden puolustajat eivät kiistä elämän arvoa yleisellä tasolla, mutta lipsuvat periaatteesta silloin, kun todella ollaan elämän ja kuoleman äärellä.

Lieventäviä asianhaaroja ja genetiikkaa

Joku voi toki väittää, että väitteeni vääristää abortin puolustajien kantaa: hehän vetoavat muihin, väitetysti painaviin seikkoihin, jotka tässä tapauksessa ovat lapsen oikeuksia tärkeämpiä. Sitä paitsi he ovat eri mieltä siitä, onko kohdussa elävä sikiö todella ihminen.

Vastaan, että nämä puolustukset eivät ole uskottavia. Ensinnäkin olosuhteet, joihin vedoten aborttia pidetään hyväksyttävänä, eivät ole samalla tasolla viattoman elämän suojeluperiaatteen kanssa: kyse on lieventävistä asianhaaroista. Niistä seuraa, että moraalinen vastuu abortin tekemisestä on lievempi kuin sellaisten olosuhteiden puuttuessa. (Tässä lienee syytä huomauttaa, että sekä Suomessa että muualla maailmalla valtaosa aborteista tehdään vastuuta pakoilevasta mukavuudenhalusta eli olosuhteissa, joissa lieventäviä asianhaaroja ei ole.)

Toiseksi väite syntymättömän lapsen ”epäihmisyydestä” ei kestä kriittistä tarkastelua. Moderni genetiikka ja ihmisen kehitystä tutkiva tiede tukee yksiselitteisesti kantaa, jonka mukaan ihminen on alusta lähtien ihminen, eikä ole mielekästä puhua varhaisen kehityksen asteella olevasta sikiöstä jonkinlaisena epäihmisenä. Tämä näkökulma oli kenties kiistettävissä vielä 1970-luvulla, tänä päivänä ei. Asialla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.

Rajanvedon dilemma

Suomen aborttilaki on hyvä esimerkki siitä, että aborttioikeuden puolustajat eivät itsekään pidä sikiötä epäihmisenä. Abortin saa käytännössä tehdä vapaasti 12. raskausviikkoon saakka. Kuitenkin alle 17-vuotias äiti – tai vanhempikin ”erityisesti syystä” – saa tehdä abortin 20. viikkoon saakka. Rajaa nostetaan vielä 24. viikkoon saakka silloin, kun lapsella on vaikea sairas tai ruumiinvika. Monissa muissa maissa on vastaavanlaisia ”poikkeussääntöjä”.

Monipolviset aikarajat kuvastavat lainsäätäjien haluttomuutta ajatella johdonmukaisesti. Jos sikiö ei olisi ihminen esimerkiksi ennen 12. viikkoa, ei tarvittaisi erityisehtoja abortin suorittamiseksi sitä ennen (niitä laissa on, vaikka niillä ei käytännössä liene mitään vaikutusta). Jos taas ihmisyyden raja olisi 20 viikkoa, sitä ennen ei tarvittaisi lisäehtoja.

Huomattavan groteskia on se, että Suomen laki asettaa kehitysvammaisen lapsen erityisasemaan. Ymmärtääkseni se olettaa, että joko kehitysvammaisuudesta kärsivä lapsi ei ansaitse samaa kunnioitusta ja suojelua kuin muut ihmiset, tai että kehitysvammaisuus tekee sikiöstä ”epäihmisen” vielä muutamaa viikoa kauemmin. Kumpaa ovat lainsäätäjämme mahtaneet tarkoittaa?

Pidempikin oikeustieteellinen tutkimus olisi tehtävä siitä, onko kyseinen erottelu lainkaan sopusoinnussa uuden perustuslakimme syrjintäkiellon kanssa.

Potentiaalisen lapsen kuolema?

Lopuksi voidaan kysyä, pitävätkö odottavat äidit kohdussaan elävää lasta vain jonain ”potentiaalisena lapsena”. En ainakaan ole henkilökohtaisesti kuullut sellaisesta keskenmenotapauksesta, jossa lapsensa menettänyt äiti olisi itkenyt ”kuolleen sikiön” tai ”tulevan lapsen hengenmenon” johdosta. Normaali kokemuspohjainen ja terveen järjen käsitys vastaa onneksi tässä suhteessa nykytieteen käsitystä siitä, että sikiö on ihminen ja piste.

Elämän puolustaminen ei ole uskonnollinen kysymys. Miksi sitten aborttivastaisuus on niin yleistä juuri kristillisissä piireissä? Arvelen vastauksen olevan varsin yksinkertainen. Kristinuskoon sisältyy erityisen vahva käsitys ihmiselämän arvokkuudesta – elämän pyhyydestä – johon puhtaasti materialistinen ihmiskäsitys ei parhaimmillaankaan yllä. Lisäksi uskoon sisältyy luottamus siihen, että moraalisesti oikeat valinnat ovat aina myös valitsijan kannalta parhaita valintoja, vaikka ne lyhyellä tähtäimellä vaikeiksi osoittautuisivatkin.

Jos siis uskonnollisuuden vaikutus on yksinkertaisesti auttaa ihmistä seuraamaan terveen järjen mukaista elämän kunnioittamisen periaatetta myös vaikeissa tapauksissa, lienee syytä lausua: eläköön uskonnollisuus.

Mainokset

Avainsanat: , , , , , , , ,

Yksi vastaus to “Elämän pyhyys ja aborttikeskustelu”

  1. aloite Says:

    Kaikki terveydenhoidon ammattilaiset eivät ihmisiä haluaisi auttaa tappamaan. Nyt on jätetty kansalaisaloite, jossa esitetään, että terveydenhoidon ammattilaiselle jätettäisiin oikeus kieltäytyä tappamasta toista ihmistä niissä tilanteissa, joissa asiaan ei liity lääketieteellistä syytä (kuten naisen kuoleman vaaraa). Aloitteessa ei olla kieltämässä abortteja, vaan esittämässä lakiin kirjattua oikeutta työntekijöille työvuorojärjestelyihin niin, että abortteja eivät joutuisi tekemään ne, jotka eivät abortteja halua tehdä. Pieni osa lääkäreistä on lopettanut jopa lääkärin työt kokonaan, kun eivät ole pitäneet työtä eettisesti kestävänä. Aloitetta voi kannattaa täällä:

    https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/860

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: