Aborttikysymys on todellisuudessa hyvin yksinkertainen, vaikka se yritetään tehdä julkisessa keskustelussa vaikeaksi ja monimutkaiseksi. Loppupelissä asia tiivistyy yhteen ainoaan kysymykseen: Mikä syntymätön lapsi on? Jos se ei ole elävä ihmisolento, mitään tekosyytä aborttiin ei tarvita. Jos se on, mikään tekosyy aborttiin ei ole riittävä.
Totuus on yksinkertainen, mutta se ei miellytä meitä. Ihminen pitää enemmän ns. mielihyväetiikasta, jonka perustana on kysymys: ”Mitä minä haluaisin, ja kuinka voisin oikeuttaa sen?” Tästä seuraa mitä villeimpiä yrityksiä perustella moraalisesti väärää toimintaa siksi, että se ei ole niin epämukava tapa.
Aborttikeskustelussa esiintyy paljon väitteitä, jotka ovat terveellä järjellä ajateltuna silkkaa pötyä. Niiden sisältö vain on muotoiltava uudelleen niin, että väitteen ydin näkyy riittävän selvästi. Usein myös abortin vastustajat ajautuvat perusteluissaan sivuraiteille ja sotkeutuvat tilastotietoihin silloin, kun ne eivät edistä johdonmukaista pohdintaa.
1. Abortin muuttaminen laittomaksi ajaisi naiset puoskarien käsiin tai kotikonsteihin. Tällaiset toimenpiteet voivat olla hyvin vaarallisia äidin hengelle.
Tällaisen väitteen sattuessa kohdalle on sekä tarpeetonta että epäjohdonmukaista paeta tilastoihin, joiden mukaan naisten terveysriski ei ole merkittävästi kohonnut maissa, joissa he eivät saa aborttia laillisin keinoin. Yksityinen ihminen näet uskoo aina olevansa poikkeus tilastoista, ja jos riski, jota hän ei tahdo ottaa, on promillenkaan suurempi, hän protestoi äänekkäästi. On olemassa paljon yksinkertaisempi ja johdonmukaisempi lähestymistapa.
Käytännössä väite nimittäin tarkoittaa: ”Kun nainen yrittää omin neuvoin murhata puolustuskyvyttömän ihmisen, hän voi samalla vahingoittaa itseään. Sivistysvaltion tulee tukea ja auttaa naista niin, että tämä voi suorittaa surmatyön vaarantamatta omaa terveyttään.”
Asian ytimeen osuva vastaväite kuuluu yksinkertaisesti: Miksi yhteiskunnan pitäisi auttaa murhaajaa ja estää tätä vahingoittamasta itseään? Tuleeko poliisin lainata pamppuaan, ettei jengiläisen tarvitse lyödä vihollisjengin edustajaa paljain käsin? Hänen kätensähän voi murtua tappelussa.
Väite edustaa äärimmäistä itsekeskeisyyttä, jopa anarkismia. On kuin sanoisi: ”Aion ryöstää tämän kaupan, oli se laillista tai ei. Jos teette ryöstöstä rikoksen, joudun ehkä murtautumaan ikkunan läpi, ja tällöin saatan vahingoittaa itseäni. Pääsette vähemmällä vaivalla, kun annatte minun tehdä, mitä minua huvittaa.”
2. Kyse on naisen (tai naisen ja lääkärin välisestä) yksityisasiasta.
Kuulostaa kauniilta, mutta sanavalinta ei tee oikeutta sisällölle. Väite kuuluu: ”Naisilla tulee olla oikeus päättää itse, murhaako hän viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen, kunhan se vain tapahtuu salassa.”
Mistä ihmeestä tällainen ”oikeus” tulisi? Lisäksi naisilla olisi samaa logiikkaa käyttäen ”oikeus” murhata tylsäksi muuttunut puolisonsa, kunhan neuvottelevat asiasta ensin lääkärin kanssa. Yhdysvalloissa järkytyksen aiheeksi on noussut verrattain uusi ilmiö: teiniäidit ovat hukuttaneet vastasyntyneet vauvansa kotona kylpyammeeseen tai tukehduttaneet nämä tyynyllä. Sitten lapsi on yritetty hävittää heittämällä se roskikseen.
Mutta mitä järkyttävää tässä on? Päättely on aivan sama: naisella tulee olla oikeus päättää toisen ihmisen elämästä ja kuolemasta, kunhan asia hoidetaan salassa. Nämä nuoret naiset vain sovelsivat järkeilyä käytäntöön.
3. Naisilla tulee olla oikeus valita.
Lause on keskeneräinen. ”Oikeus valita” on kuin sanoisi: ”Se sijaitsee vasemmalle.” Vasemmalle mistä? ”Vasemmalle” on suhteellinen käsite ja vaatii kiintopisteen. Samoin on valitsemisen laita: se voidaan suorittaa vain mahdollisista vaihtoehdoista. Kenelläkään meistä ei ole oikeutta ”valita.” Voimme valita vain jonkin vaihtoehdoista, ja juuri niitä väitteen esittäjä ei kerro. Jos kaikki vaihtoehdot eivät ole hyväksyttäviä, meillä ei ole oikeutta ”valita” niitä.
Kokonaisuudessaan lause kuuluu: ”Naisilla tulee olla oikeus valita, murhaavatko he lapsensa vai eivät.”
Ihmisillä on oikeus valita jokin moraalisesti hyväksyttävistä vaihtoehdoista. Viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen harkittu surmaaminen vain siksi, että se on tiellä, ei kuulu moraalisesti hyväksyttäviin vaihtoehtoihin. Naisilla ei siis tule olla oikeutta valita tällaista vaihtoehtoa.
4. Saan itse päättää, mitä teen omalla ruumiillani.
Niin sitä luulisi. Mutta kun asiaa tarkemmin ajatellaan, todelta kuulostava väite onkin pötyä. Kenelläkään ei ole absoluuttista oikeutta tehdä ruumiillaan ihan mitä tahansa. Siksi sivistysvaltioissa on lakeja, jotka säätelevät, mitä ihminen saa tehdä omalla ruumiillaan ja mitä ei – etenkin silloin, kun hän pyrkii ruumiillaan vahingoittamaan toista henkilöä. Oikeus oman ruumiin vapaaseen käyttöön päättyy jokaisella elämänalueella siinä, missä toisen vahingoittaminen alkaa. Ja tällaisia lakeja on todella monta (laske vaikka!).
Sinulla voi olla oikeus päättää omasta ruumiistasi, mutta ei lapsen ruumiista, joka on joutumassa murhan uhriksi. Juuri tässä raja kulkee ja oikeus oman ruumiin vapaaseen käyttöön päättyy. Viattoman ihmisen harkittu tappaminen on yksi asia, jota et saa ruumiillasi tehdä.
5. Kukaan ei voi sanoa, koska elämä alkaa.
Väärin. Jokaisen peruskoulun käyneen pitäisi pystyä sanomaan, koska yksilöllinen ihmiselämä alkaa. Asiantuntijat voivat varmistaa sen, mitä koulussa on opetettu. Yksilöllinen ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä. Ei ennemmin, ei myöhemmin.
6. Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna.
Näin voidaan perustellusti todeta. Sinun lapsellasi on sama oikeus. Onko hän tällä hetkellä toivottu? Ellei ole, väitteen valossa hänellä on siihen oikeus. Olet siis itse velvollinen muuttamaan asennettasi niin, että lapsi on toivottu, kun hän syntyy. Tämä väite kääntyy esittäjäänsä vastaan.
7. Tarkoitin, että ei-toivottujen lasten ei pitäisi antaa tulla maailmaan.
Ajatus on hyvä siinä vaiheessa, kun raskauden ehkäisystä pitäisi huolehtia. Mutta nyt on jo myöhäistä. Lapsi on jo tässä maailmassa, samassa aika-avaruudessa kuin kaikki muutkin. Ironisinta on, että hän asuu paikassa, jonka pitäisi olla turvallisin mahdollinen: oman äitinsä kohdussa. Suomessa joka kuudes lapsi kohtaa väkivaltaisen kuoleman äitinsä käden kautta, ulkomailla vielä useampi.
8. Ei-toivotun lapsen elämä ei ole kovin mukavaa.
Olennainen kysymys: Kenen syy se on? Kuka tai mikä tekee hänen elämästään kurjaa?
Mikään lapsessa itsessään ei tee hänestä ei-toivottua. ”Ei-toivotuimmuus” ei ole lapsen oma ominaisuus, kuten hiusten väri tai sormien lukumäärä. Sen aiheuttaa vanhempien asenne. Syy on siis vanhempien, jotka mieluummin tappavat lapsensa kuin suostuvat olemaan velvollisia rakastamaan häntä ja huolehtimaan hänestä.
Huomaa tämä: vanhemmat ”eivät toivo” lasta juuri nyt ja kohtelevat häntä sen mukaisesti. Juuri rakkaudeton kohtelu tekee lapsen elämästä kurjan, ei se, että hän olisi jotenkin itseisesti ”ei-toivottu”. Jos lasta rakastettaisiin ja kunnioitettaisiin, hänen elämänsä ei olisi kurjaa, vaikka hän ei olisikaan toivottu. Kurjuus ei johdu toivomisen puutteesta, vaan rakkauden puutteesta.
Väite tarkoittaa siis suomennettuna: ”En tahdo tätä lasta. Jos hän saa elää, aion kohdella häntä niin huonosti, että hän toivoisi olevansa kuollut. On siis parempi tappaa lapsi heti ja säästää hänet tuskalta, jonka aion hänelle aiheuttaa.”
Häpeällisempää asennetta on vaikea keksiä.
9. Nämä lapset käyvät taloudellisesti kalliiksi yhteiskunnalle.
”Kun ihmiset alkavat käydä kalliiksi, tapetaan heidät.” Niinkö sivistysvaltio toimii? Ehkäpä sinä käyt kalliiksi yhteiskunnalle. Aloitetaanko sinusta?
10. Etkö yhtään ajattele äidin tunteita ja hänen olosuhteitaan? Eikö sinulla ole myötätuntoa?
Minä vastustan puolustuskyvyttömän ihmisen murhaamista. Lapsen oma äiti yrittää tappaa hänet. Olenko minä tunteeton roisto?
Ja vaikka minulla ei olisi lainkaan myötätuntoa ketään kohtaan, mikä oikeutus se on murhata viaton ja puolustuskyvytön ihminen vain siksi, että se on tiellä?
11. Minusta kenelläkään ei ole oikeutta vastustaa abortteja, ellei hän ole valmis huolehtimaan kaikista niistä ei-toivotuista lapsista, jotka syntyisivät abortin kieltämisen tuloksena.
Sovelletaan periaatetta kahteen muuhun tilanteeseen. ”Sinä et ole naimisissa vaimoni kanssa. Sinulla ei siis ole oikeutta vastustaa sitä, että pahoinpitelen häntä.” Tai: ”Jos et adoptoi esikouluikäistä vekaraani, teloitan hänet huomenna.”
Väitteessä ei ole mitään järkeä. Hengen riistäminen toiselta on moraalisesti väärin siitä huolimatta, onko joku kolmas halukas pitämään henkilökohtaisesti huolta tuosta hengestä.
Lisäksi väitteen valossa jokaisella, joka on valmis auttamaan lapsista huolehtimisessa taloudellisesti tai ajallisesti, on täysi oikeus vastustaa abortteja. Juuri näin toimii suurin osa ihmiselämää puolustavista aktiiveista.
12. Sikiö ei ole ihminen.
Kahden ihmisen jälkeläinen ei voi olla mikään muu kuin ihminen. Se, että sikiö ei vielä ole aikuinen ihminen, ei tee siitä ei-ihmistä. Lapsi ja nuori ovat myös ihmisiä, vaikka eivät olekaan aikuisia. Ihmisen ulkomuoto ja kehitysaste eivät muuta sitä, mikä hän on: ihmisolento.
”Milloin sikiöstä (tai alkiosta) tulee ihminen?” on sisäisesti järjetön kysymys. ’Alkio’ ja ’sikiö’ eivät ole olennon nimiä, vaan olennon ikävaiheiden nimiä. Muuten ei voisi puhua kengurun, koiran ja ihmisen alkioista. ’Alkio’ on nimitys olennon sille ikävaiheelle, jossa kaikki elimet eivät vielä ole rakentuneet. Olento on iältään ’sikiö’, kun se on jättänyt alkiovaiheen, muttei ole vielä syntynyt. Tämän jälkeen olento käy läpi muita ikävaiheita, kuten lapsuuden, esipuberteetin, puberteetin, varhaisaikuisuuden, keski-iän ja vanhuuden. Mikään ikävaihe ei muuta olennon ihmisyyttä tai ei-ihmisyyttä miksikään. Olento on olemukseltaan sama niin kauan kuin se elää.
Missään kehitysvaiheessa olennosta ei voi ”tulla” ihmistä, ellei se jo ole sitä. Milloin lapsesta tulee ihminen? Ei koskaan. Se joko on ihminen, ihmislapsi, tai sitten jokin muu olento. Milloin alkiosta tulee ihminen? Ei koskaan. Se joko on ihminen, ihmisalkio, tai sitten jokin muu olento.
13. Sikiö voi ehkä olla ihminen, mutta se ei ole persoona.
Jollekulle näin väittävälle pitäisi seuraavan olla yksinkertainen kysymys: mitä eroa niillä on? Jos on olemassa ihmisiä, jotka ovat persoonia, ja ihmisiä, jotka eivät ole persoonia, ja persoonan tappaminen on moraalisesti tuomittavaa, surmaajan on parasta olla pahuksen varma siitä, että syntymätön ihminen ei ole persoona. Jos sinä olet valmis hyväksymään ihmisen murhaamisen, mikäli hän ei ole persoona, sinun on parasta tietää tarkasti, milloin ihminen on persoona. Mitä eroa näillä kahdella siis on?
Tämä argumentti on vasta noin 20 vuotta vanha ja juontaa juurensa yhdysvaltalaiseen aborttioikeudenkäyntiin. Sitä ennen kenellekään ei juolahtanut mieleenkään yrittää erotella ihmisyyttä ja persoonallisuutta toisistaan. Jokainen ihminen on nimittäin luonnostaan persoona, persoonallinen olento, olipa hän missä kehitysvaiheessa tahansa. Se on osa ihmisenä olemista, ihmisyyttä. Sen sijaan ihminen ilmentää persoonallisuuttaan eri tavalla eri vaiheissa elämäänsä ja yksilönkehitystään. Jos lapsi ei ilmennäkään persoonallisuuttaan yhtä voimakkaasti tai samalla tavoin kuin aikuinen, se ei silti tee hänestä ei-persoonallista olentoa.
Lakkaako tajuton ihminen olemasta persoonallinen olento, kunnes tulee tajuihinsa? Vai onko hän itseisesti persoonallinen silloinkin, kun ei omaa fysiologisia edellytyksiä ilmentää persoonallisuuttaan? Tulisiko vanhemmilla olla lain suoma oikeus surmata vauvojaan vielä syntymän jälkeenkin, kuten eetikko Peter Singer on jo vuosia julistanut? Hän myöntää, ettei sikiöllä ja vastasyntyneellä ole mitään oleellista eroa. Mutta hänelle päättelyn lopputulos ei ole, että molempia tulisi suojella, vaan että molemmat tulisi saada vapaasti tappaa.
14. Jos sikiö on vakavasti vammainen, se kuolee kuitenkin.
Sinäkin kuolet joskus. Onko tämä pätevä syy surmata sinut jo etukäteen? Onko se sitten pätevä syy surmata viaton ja puolustuskyvytön ihminen vain siksi, että se on tiellä?
15. Vastustan aborttia henkilökohtaisesti, mutta minusta sen hankkimista ei voi kieltää keneltäkään.
Miksi vastustat aborttia henkilökohtaisesti? Miksi se on sinusta väärin?
”Siksi, että siinä riistetään henki viattomalta lapselta.”
Aha. Korjaa, jos ymmärsin väärin: abortti on siis sinusta väärin siksi, että viattomalta lapselta riistetään henki, mutta sinusta naisilla pitäisi olla siihen oikeus? Todellako?
16. Abortti on laillinen toimenpide, ja naisilla on siihen oikeus.
Se, että jokin on laillista, ei tarkoita, että se olisi moraalista tai oikein. Mustien orjuus oli laillista valtameren toisella puolella vielä 200 vuotta sitten. Ihmisillä oli siihen lain suoma oikeus. Oliko oikeus myös moraalinen? Olivatko orjuuden vastustajat roistoja, jotka halusivat riistää orjanomistajilta heidän oikeutensa, vai sankareita?
Naisilla on ”oikeus” murhata viaton ja puolustuskyvytön ihminen vain, koska laki antaa siihen luvan. Mutta tämä laki on ihmisten säätämä. Laki voi olla moraaliton (kuten tässä tapauksessa), ja ihmiset voivat yhtä lailla kumota säätämänsä lain koska tahansa. Abortin puolustajat käyttäytyvät ikään kuin lain muuttaminen olisi moraalitonta. ”Ei sitä saa muuttaa, koska naisilla on oikeus aborttiin.” Mistä tämmöinen transsendenttinen ”oikeus” olisi tullut?
17. Sikiö ei tunne kipua toimenpiteen aikana.
On täysin epäolennaista ryhtyä kiistelemään siitä, miltä raskausviikolta lähtien lapsi voi tuntea kipua. Väitteen ydin on jossakin aivan muualla. Se kuuluu suomennettuna seuraavasti:
”On hyväksyttävää surmata tahallisesti viaton ja puolustuskyvytön ihminen, jos hän ei tunne kipua.”
Samalla logiikalla kuka tahansa voidaan tappaa, kunhan annetaan tainnutuspiikki ensin.
18. Miksi kenenkään pitäisi sietää loista / tunkeilijaa ruumiissaan?
Loinen on määritelmän nojalla vieraan eliölajin edustaja, joka saa isäntäeläimestä ravintonsa. Kehittyykö äidin kohdussa siis jonkin muun kuin ihmislajin edustajia?
’Tunkeilija’ on olento, joka on sille kuulumattomassa paikassa. Kehittyvä lapsi ei ole tunkeilija – se kuuluu kohtuun. Kohdun ainoa fysiologinen tehtävä on toimia lapsen ”turvasäiliönä” ja ruokkia sitä istukan kautta. Naisen oma elimistö tukee raskautta, ei vastusta sitä. Sikiö on siis paikassa, johon se kuuluu ja johon se on tarkoitettu. Loinen sen sijaan käyttää naisen elimistöä vastoin sen suunniteltua käyttötarkoitusta, esimerkiksi pureutumalla ohutsuolen seinämän verisuonistoon, jonka fysiologinen päämäärä ei ole ylläpitää vierasta eliötä.
Mutta vaikka näin ei olisikaan, niitä ihmisiä, jotka ovat vastuullamme, voidaan pitää samalla tavalla loisina lompakollemme, ajallemme ja muille resursseillemme. Jos naisen ei tarvitse ”sietää loista”, vaan hänellä on oikeus aborttiin, meidän on vapautettava Susan Smith.
Smithillä oli kaksi pientä poikaa, joita uusi miesystävä ei halunnut, vaan jätti hänet. Smith ajatteli löytäneensä ratkaisun ongelmaan: upottamalla autonsa jokeen hän hukutti pojat, jotka nukkuivat takapenkillä turvavöihin kiinnitettyinä. Smith tuomittiin kahdesta murhasta elinkautiseen, niin kuin oikein olikin. Kuitenkin hän halusi vain voittaa miesystävänsä takaisin ja kieltäytyi siksi ”sietämästä loisia” elämässään.
Eräs pariskunta lähti kymmenen päivän lomalle ja jätti pienet lapsensa huolehtimaan itsestään. Heillä ei tämän järkeilyn mukaan ollut mitään velvollisuuksia lapsiaan kohtaan.
19. Entä jos nainen raiskataan, ja raskaus ja synnyttäminen on hänelle emotionaalisesti traumaattinen kokemus? Saisiko hän tehdä abortin, vai pitäisikö hänet pakottaa synnyttämään lapsi?
Ensimmäinen kysymys: Miksi lapsen pitäisi maksaa hengellään siitä, että hänen isänsä on raiskaaja?
Uhri ei saa tappaa edes raiskaajaa, vaikka se saisi hänet tuntemaan olonsa paremmaksi. Miksi hän saisi tappaa rikokseen täysin syyttömän lapsen? Ei ole lainkaan selvää, että trauma parantuu surmaamalla lapsi. Päinvastoin, sellainen teko synnyttää niitä pääsääntöisesti lisää.
Mutta vaikka lapsen tappaminen auttaisikin äitiä pääsemään yli tapahtuneesta, on edessä vielä toinen kysymys:
Jos hyväksymme tämän riittäväksi syyksi abortin saamiseen, se tarkoittaa, että jos joku muistuttaa meitä jostain todella kauheasta tapauksesta, meillä on oikeus tappaa hänet, jotta tuntisimme olomme paremmaksi. Lienee kuitenkin ilmeistä, millaisiin hirveyksiin periaate johtaisi. Kenelläkään ei ole oikeutta tappaa toisia ihmisiä vain siksi, että heidän olemassaolonsa kuormittaa häntä fyysisesti tai henkisesti.
20. Minä en ainakaan pystyisi pitämään / synnyttämään sellaista lasta.
Sinun henkilökohtaisella kyvykkyydelläsi (tai arviollasi siitä) ei ole juurikaan merkitystä ratkaistaessa kysymystä ”Mikä on moraalisesti oikea tapa toimia?” Riippumatta siitä, pystyykö mies hillitsemään itsensä vai ei, on moraalisesti väärin, että hän hakkaa vaimoaan ja lapsiaan. Hänellä on velvollisuus tavalla tai toisella saada käytöksensä linjaan sen kanssa, mikä on oikein. Aivan samalla tavalla on suuri moraalinen rikos surmata viaton ja puolustuskyvytön ihminen vain siksi, että se on tiellä. Vääryyden oikeutukseksi ei riitä, että sinusta näyttää liian vaikealta toimia oikein.
21. Mutta lapsen saaminen muuttaisi koko tulevaisuuteni!
Et ehkä ole tullut ajatelleeksi, että jokainen valinta määrää jollakin tavalla tulevaisuutesi suunnan, etenkin moraaliset valinnat. Sinulla ei ole oikeutta surmata viatonta ja puolustuskyvytöntä ihmistä vain siksi, että sen eloon jättäminen estää ”haaveitasi” toteutumasta. Voit olla varma siitä, että myös abortti muuttaa naisen koko tulevaisuuden, joskin eri tavalla.
”Mutta se ei ole reilua!” Anteeksi, mutta missä sanotaan, että elämä on helppoa? Missä sanotaan, että se on reilua? Jokainen meistä joutuu jossakin vaiheessa tekemään muutoksia omiin, itsekkäisiin suunnitelmiimme. Meillä jokaisella on velvollisuuksia toisia ihmisiä kohtaan, pidimme siitä tai emme – eikä vähiten omia jälkeläisiämme kohtaan. Mistä kuvittelet saaneesi oikeuden riistää hengen niiltä ihmisiltä, jotka rajoittavat vapauttasi ja estävät sinua elämästä jokaisen päähänpistosi mukaan?
22. Sinä olet mies! Et voi koskaan tietää, miltä raskaus tuntuu; sinulla ei ole oikeutta vastustaa aborttia.
Jos aborttia voi vastustaa vasta tietäessään, miltä raskaus tuntuu, voin laittaa vaimoni nimen dokumentin alle. Hän on ollut kahdesti raskaana ja tietää miltä raskaus tuntuu. Koska aborttia vastustaa nyt nainen, ilmeisesti kaikki 22 vastaperustelua ovat päteviä ja abortti on moraalisesti tuomittava teko.
Eikö? Silloinhan hylkäät vastaperustelut siksi, että niissä itsessään on mielestäsi jotakin vikaa, eikä naisen allekirjoitus muuta tätä puutetta miksikään. Silloin ei myöskään ole väliä, onko ne kirjoittanut mies vai nainen, ja joudut perustelemaan, mikä niissä mättää.
Argumenteilla ei ole sukupuolta. Väitteen ”viattoman ihmisolennon tahallinen surmaaminen on moraalinen rikos” totuudellisuus ei riipu siitä, esittääkö sen mies vai nainen, oikeistolainen vai kommunisti, valkoihoinen vai musta, lapsi vai aikuinen. Sama koskee väitettä ”syntymätön lapsi on viaton ihmisolento”; väite on biologinen ja filosofinen fakta. Jos näiden lauseiden totuusarvo ei riipu lausujan sukupuolesta, kuinka niiden väistämätön seuraus, ”abortti on moraalinen rikos”, voisi olla pätevä vain naisen suusta?
Lisäksi, jos aborttia ei saa vastustaa tietämättä omakohtaisesti, miltä raskaus tuntuu, esimerkiksi raiskausta ei saa vastustaa tietämättä, miltä raiskaajasta tuntuu. Koska toisen pään sisään ei ole mahdollista mennä, kukaan ei saa vastustaa raiskausta. Lopputulos on järjetön: kuka tahansa voi vastustaa raiskausta (raiskaajahan toimii väärin tunteistaan huolimatta). Selkeästi kuka tahansa saa myös vastustaa aborttia (viattomien ihmisten surmaaminenhan on myös väärin murhaajan tunteista huolimatta).
Kun seuraavan kerran puolustat syntymättömien lasten ihmisoikeuksia, älä argumentoi tilastotiedoilla. Keskeisellä sijalla eivät ole prosenttiluvut, vaan yleinen moraalinen prinsiippi, jota väännetään epäjohdonmukaisesti muotoon:
Viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen murhaaminen vain siksi, että se on tiellä, on moraalisesti väärin – paitsi silloin, kun nainen haluaa tehdä niin lapselleen.
Abortin puolustajan on perusteltava, miten tällainen täysin epäjohdonmukainen ja moraalisesti kieroutunut väite voi olla pätevä, etenkin, kun hän ei itsekään sallisi sitä sovellettavan täysin eheästi.
– Aleksi Markkanen –
Abortti.fi 
12 huhtikuun, 2011 5:10 pm |
entäs, kun lapsen synnyttäminen uhkaa äidin henkeä? onko siis mielestäsi valittava oma kuolema toisen kuoleman sijasta?
20 kesäkuun, 2011 11:18 am |
Hei Late,
Lapsen aiheuttama uhka äidin hengelle on hyvin harvinainen erityistilanne, varsinkin nykyteknologian ansiosta. Tietysti voi olla joskus tilanne, jossa hengenvaara aiheutuu. Tällaisessa tilanteessa abortin vastustajat pitävät mahdollisena sitä, että ryhdytään hoitotoimenpiteisiin, vaikka ne aiheuttaisivat lapsen kuoleman. Tällöin siis toimenpiteen tarkoitus ei sinänsä ole aiheuttaa lapsen kuolemaa; se voidaan hyväksyä todennäköisenä tai varmana seurauksena, jos vaihtoehtona on varma toisen henkilön kuolema. Sitä paitsi tällaisissa tilanteissa yleensä kävisi muussa tapauksessa niin, että molemmat (äiti ja lapsi) kuolevat.
12 toukokuun, 2011 11:59 am |
no entäpä mun tilanne? olen 15 vuotias ja nyt raskaana toista kuukautta. lapsen ”isä” ei ole kiinnostunut mun tai mun ”lapsen” tilanteesta. mä en mun elämää uhraa moisen virheen takia! toi teksti on todella julmaa niitä naisia kohtaan joila ei oikeasti ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä abortti. kunnioitan niitä jotka pystyvät tekemään abortin.
20 kesäkuun, 2011 11:22 am |
Hei,
Tilanteesi on erittäin valitettava. Abortti ei kuitenkaan tee aiempaa virhettä tekemättömäksi. Siinä tapetaan ihminen, joka on jo saanut alkunsa. Emmehän hyväksy myöskään syntyneiden lasten tappamista sillä perusteella, että heistä huolehtiminen voi olla raskasta.
Aina on olemassa muita vaihtoehtoja. Yhteiskunta tarjoaa tukea. Myös ystävät ja sukulaiset – jotka usein ovat kriittisiä tällaisessa raskaustilanteessa – ryhtyvät myöhemmin tukemaan, kun lapsi syntyy ja saa kasvot. Myös äidin kokemus yleensä muuttuu aivan toiseksi sen jälkeen. Lapsi on aina lapsi.
Toinen vaihtoehto on adoptio, jos omasta lapsesta ei voi huolehtia. Se on tietenkin vaikea vaihtoehto, mutta kuitenkin parempi kuin abortti. Suomessa on lukuisia aviopareja, jotka mielellään ottaisivat lapsen hoidettavakseen.
31 tammikuun, 2019 8:50 pm |
Jos on harrastanut seksiä ja tullut siitä yllättäen raskaaksi ja miestä ei kiinnosta ja hän lähtee, niin eihän se oikeuta aborttiin.. tai jos taloudellinen tilanne ei ole hyvä, ei sekään oikeuta aborttiin. Suomessa kukaan ei ole kuollut köyhyyteen. Suomessa kukaan ei jää ilman rahaa.
En ole ikinä kuullut, mitään painavaa syytä mikä oikeasti oikeuttaisi abortin teon (siis lapsen murhan, tuo abortti nimi on aivan outo, asiasta voisi puhua ihan nimellä, lapsen murha tai ihmisen murha).
20 kesäkuun, 2011 11:03 am |
Just perus jeesustelua ja eletään jossain hattaramaailmassa. Suurin osa sinun 22:sta väitteestä on perusteltu jo niin lapsellisesti ettei tätä kukaan saa tai voi ottaa tosissaan. ”Minun väite on oikea koska Afrikassa kuolee päivittäin lapsia nälkään”. Toivottavasti tulisi suuri sade ja vetäisi teidät kaikki kauhistelevat kukkahattutädit pöntöstä alas sikiöiden kanssa niin huominen olisi paljon valoisampi. Terveisiä perseestä!
20 kesäkuun, 2011 11:24 am |
Hei Ralmu,
Kommenttisi ei välttämättä anna kovin hyvää kuvaa abortin puolustajista. Olikohan sinulla mielessäsi lainkaan oikeita argumentteja? Vai oliko kyseessä vain tunteenpurkaus ilman järkiperusteluja?
20 kesäkuun, 2011 11:55 am |
Ralmu vei jo jalat suusta. Onhan siellä kauniita ajatuksia näköjään kirjoittajalla vaikka muille jakaa, mutta siihen ne sitten jäävätkin. Tietääkseni elämme kuitenkin oikeassa maailmassa, jossa me ihmiset useimmiten olemme itsekkäitä kusipäitä – mitä nyt sillointällöin autamme muitakin ihmisiä. Harvoimpa tuotakaan oikeasti tapahtuu, muutoin kuin 10 euron kolehtilahjoituksilla ja oikeilla varajeesuksilla jopa ihmissielujen pelastamista ravaamalla ovelta ovelle Vartiotornien kanssa (Koittakaas jo jättää minutkin rauhaan…).
Utopistinen skenaario miehenä: Menen baariin, löydän naisen jonka kanssa päätämme pitää viatonta hupia ja ehkäisy pettää. Mistä minä tietäisin miten, reikä kortongissa liian kovan aktin takia? Tuloksena kuitenkin ei-haluttu-sikiö naisen kohdussa. Viattoman huvin jälkeen nainen hajottaa seuraavan 9kk aikana kehonsa ja psyykkeensä – puhumattakaan siitä seuraavasta noin 16vuodesta kun yrittää tätä äpärää kasvattaa. Tämän jälkeen vieläpä vie mieheltä elatusrahat. Onhan se adoptiokin tietysti vaihtoehto, mutta ottakaa ne lapset pois sieltä nälänhädästä ja köyhyydestä ennen kuin aletaan turhan paljon jeesustelemaan yhden sikiön perään.
Ehkäpä olisi jo aika tälläkin ylikansoitetulla pallolla aika palata pilvenhattaroista enkeleiden kanssa tanssimasta maahan ja hyväksyä se abortti. Niin ja terveisiä vaan täältäkin perseestä!
20 kesäkuun, 2011 12:41 pm |
Hei Opa,
”Utopistinen skenaariosi” sietäisi huolellisempaa tarkastelua. Se paljastaa ongelman ytimen: seksistä on tullut – osittain aborttioikeuden ansiosta – pelkkää ”viatonta hupia”, joka on irrotettu sen luonnollisesta yhteydestä lisääntymiseen. Onko se kuitenkaan ”viatonta hupia”, jos se useissa tapauksissa johtaa uuden elämän alkuun – ja vähän myöhemmin ei-toivotun lapsen murhaamiseen? Missä on ihmisen vastuu teoistaan ja valinnoistaan?
PS. Toivoisin ”perseessä” asuvien abortin puolustajien palaavan todellisuuteen ja järkiargumentteihin. Jos syntymätön lapsi on ihminen, sitä pitäisi kohdella ihmisenä. Jos se ei mielestänne ole ihminen, esittäkää perustelunne.
PPS. Maapallon ”ylikansoitus” on 1970-luvun poliittinen myytti, joka on osoitettu vääräksi jo 80-luvulla. Lisäksi maailman tiheimmin asutetut alueet ovat pääsääntöisesti myös vauraimpia (ks. Jeff Lindsayn artikkeli alla). Afrikan väestötiheys on noin 1/5 Euroopasta. Populaarikeskustelussa valitettavasti myytit pysyvät pitkään hengissä. Aiheesta kiinnostuneille luettavaa:
Julian Simon, The Ultimate Resource II: People, Materials, and Environment (Princeton University Press, 1996)
http://www.juliansimon.com/writings/Ultimate_Resource/
Taking on the overpopulation myth (review of REAL COSTS, ILLUSORY BENEFITS, by Steven W. Mosher)
http://www.washingtontimes.com/news/2008/jul/27/taking-on-the-overpopulation-myth/
The overpopulation myth
http://www.prospectmagazine.co.uk/2010/03/the-overpopulation-myth/
Ronald Bailey, Make Mine Malthus! Overpopulation panic’s eternal return
http://reason.com/archives/2004/07/28/make-mine-malthus
David Osterfeld, Overpopulation: The Perennial Myth
http://www.thefreemanonline.org/columns/overpopulation-the-perennial-myth/
Jeff Lindsay, Is Human Population Really the Problem?
http://www.jefflindsay.com/Overpop.shtml
Abid Ullah Jan, Overpopulation: Myths, Facts, and Politics
http://www.albalagh.net/population/overpopulation.shtml
22 kesäkuun, 2011 2:08 pm |
Tässä mennään nyt hieman metsään heti siinä vaiheessa, että nähdään abortti lääketieteellisenä eikä sosiaalisena ilmiönä. Ei kukaan voi oikeasti määritellä sitä, että missä kohtaa alkio muuttuu sikiöksi ja saa ihmisoikeudet. Kyse on siitä, että millaisia vaikutuksia yhteiskunnallisesti on abortin sallimisella. Minun nähdäkseni vaikutukset ovat positiivisia. Hieman siis Singerin hengessä, abortti on hyväksyttävä, koska huonoon tilanteeseen syntyvä lapsi lisää kärsimystä (ei, se ei mene pois sillä että äiti vain ”muuttaa asenteitaan”.) Ja seksi ihmisellä ei todellakaan liity pelkästään lisääntymiseen, vaan sillä on valtava sosiaalinen funktio, ja niin todella, myös mielihyvän tuottamiseen liittyvä.
Mitenkäs muuten sitten ehkäisyn salliminen on perusteltavissa, jos lähdetään abortin vastustamista puoltavista argumenteista? Millä tavalla ehkäisy on moraalisesti oikein? Vai vastustatko myös ehkäisyä? Minusta vastaus tähän on selkeä, ehkäisy on myös sosiaalinen ilmiö, ei lääketieteellinen, ja sitä tulisi tarkastella yhteiskunnan edun kannalta.
28 kesäkuun, 2011 7:16 am |
Hei Bugsy,
Kiitos hyvistä huomioita. Pari vastakommenttia:
1. Abortti on tietysti myös sosiaalinen ilmiö. Se on tärkeä ulottuvuus. Toisaalta se ei poista asian biologista ja lääketieteellistä puolta. Huomaathan, että jos abortissa on kyse elävän ihmisen tappamisesta, niin siinä tapauksessa teolla on väistämättä aika negatiivinen vaikutus kyseisen henkilön elämään.
Vai tarkoitatko, että ihmisten tappaminen tai muu vastaava olisi aina oikeutettua sillä perusteella, että sillä on mahdollisesti hyviä vaikutuksia muille ihmisille? Jos et tarkoita sitä, niin mitä sitten tarkoitat ”yhteiskunnan edulla”?
Sitä ei muuten ole lainkaan todistettu, että ”huonoon tilanteeseen” syntyvä lapsi lisää kärsimystä. Usein se lisää onnellisuutta. Ja yleensä ihmiset ovat iloisia ja kiitollisia siitä, että he itse saavat elää.
2. Abortti ja ehkäisy ovat aivan eri tasoilla olevia kysymyksiä. Henkilökohtaisesti katson, että seksuaalisuus kuuluu miehen ja naisen väliseen avioliittoon, ja sen tulee normaalisti olla avointa uudelle elämälle. Tietenkin siihen kuuluu myös nautinto, joka on osa aviopuolisoiden välistä rakkautta. Tällä ei ole sinänsä mitään tekemistä abortin kanssa, eikä abortti muutu hyväksyttäväksi, että vaikka olisi tästä eri mieltä.
Abortti ja ehkäisy liittyvät kuitenkin toisiinsa sikäli, että pinnallinen ja vastuuton käsitys seksuaalisuudesta johtaa usein ”vahinkoraskauksiin”, joiden vuoksi abortteja tehdään useammin. On kuitenkin ymmärrettävä se, että lapsen abortoiminen ei koskaan ole ”jälkiehkäisyä”. Siinä vaiheessa tehtyä ei saa tekemättömäksi, eikä elävää ihmistä saa elottomaksi muuten kuin tappamalla.
28 kesäkuun, 2011 4:30 pm
Syntymättömän ihmisyksilön tappamisen vaikutukset yhteisöön ovat kuitenkin hyvin erilaiset kuin jo syntyneen ihmisen tappamisesta seuraavat. Syntymätön ihminen ei ole luonut sosiaalisia kontakteja, ei ole jättänyt jälkeään maailmaan, eikä osaa itse iloita tai surra elämänsä päättymistä. Pidätkö eläimen tappamista sallittuna? Eläinhän tapetaan nimenomaan siksi, että siitä on hyötyä ihmisille, eikä eläinyhteisön katsota kärsivän jäsenensä menetyksestä yhtä paljon kuin mihin ihmisyhteisö kykenisi.
Rinnastanko siis sikiön eläimeen? Kyllä, koska seuraukset yhteisölle tämän olennon menetyksestä ovat samantapaiset. Asioita ei voi ratkaista armottoman suoraviivaisella, aukkoisella insinööri/aspergerlogiikalla tyyliin ”jos lähdetään siitä, että tappaminen on aina väärin, niin jos väitetään, että jos jossain tilanteessa tappaminen on oikein, niin siitä seuraa että tappaminen on aina oikein”. On tilanteita joissa tappaminen on oikein, väärin, tai siltä väliltä.
Entäs sitten tosiaan jälkiehkäisypillerit, nehän saattavat (mutta kukaan ei tiedä) tuhota hedelmöittyneen munasolun mahdollisuuden elämään? Silti jälkiehkäisyn kieltäminen olisi melko mieletöntä (esim. raiskaustapaukset tai jos normaalisti käytetty ehkäisy on pettänyt ovat perusteltuja tilanteita käyttää sitä). Rajaa ei vain voi vetää mielivaltaisesti tiettyyn kohtaan, vaan täytyy ottaa huomioon monia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, mikä päätös missäkin tilanteessa on moraalisesti oikein. Näin ollen voidaan myös todeta että joissakin tilanteissa eutanasia on moraalisesti enemmän oikein kuin kärsimyksen pitkittäminen (eläinten kohdalla tämä sitten taas nähdään itsestäänselvyytenä).
29 kesäkuun, 2011 5:24 am |
Katsotko elämän alkavan
a) jo munasolun ja siittiön kohtaamisesta vai
b) hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisestä kohdun seinämään?
Jos vastaus on a), niin kaikki ehkäisykeinot, jotka estävät munasolua kiinnittymästä kohdun seinämään, ovat abortointia.
Tällaisia ovat mm. minipillerit ja kierukka.
29 kesäkuun, 2011 12:55 pm |
Hei Tapio,
Erittäin hyvä ja aiheellinen kysymys. Normaali käsitys biologiassa on, että elämä alkaa munasolun hedelmöittymisestä, eli munasolun ja siittiön kohtaamisesta. Täten siis mainitsemasi ”ehkäisykeinot” ovat todellisuudessa abortiivisia.
Juuri hedelmöittyminen on se hetki, jolloin alkunsa saa täysin uusi ja erillinen organismi, jolla on oma ja pysyvä geneettinen identiteetti ja joka kehittyy luonnollisesti (suotuisissa olosuhteissa) kohti syntymää, nuoruutta, aikuisuutta ja vanhuutta. Aiheesta enemmän:
http://en.wikipedia.org/wiki/Fertilisation
http://www.vau.fi/raskaus/Olenko-raskaana/Elaman-synty/
Elämän alun sitominen hetkeen, jolloin hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kohdun seinämään, ei ole biologisesti mielekästä. Munasolun kiinnittyminen kohdun seinämään vaikuttaa vain sikiön ja äidin väliseen suhteeseen. Se ei aiheuta olennaista muutosta itse sikiön olemuksessa.
11 lokakuun, 2011 12:20 pm
”Juuri hedelmöittyminen on se hetki, jolloin alkunsa saa täysin uusi ja erillinen organismi, jolla on oma ja pysyvä geneettinen identiteetti ja joka kehittyy luonnollisesti (suotuisissa olosuhteissa) kohti syntymää, nuoruutta, aikuisuutta ja vanhuutta.”
Jos alkiorakkula jakaantuu kahtia ennen kiinnittymistä kohdun seinämään, niin siitähän voi kehittyä identtiset kaksoset. Tuskin pidät identtisiä kaksosia samana ihmisenä, vaikka heidän genominsa olisivatkin identtisiä? Jos oletamme että hedelmöitynyt munasolu on jo olemuksellisesti yksilöllinen ihminen, niin mitä tapahtuu alkiorakkulan jakautuessa? Jääkö alkuperäisen ihmisyksilön olemus toiseen noista alkiorakkuloista, jolloin toiseen syntyy uusi ihminen, vai jakaantuuko tuo syntynyt ihmisolemus kahtia?
15 lokakuun, 2011 1:09 pm
Hei Otto,
Kiinnostava ja haastava kysymys. Identtiset kaksoset ovat erityistapaus, jossa meidän ainakin nykyisen tietämyksen (tai epätietämyksen) valossa vaikea ymmärtää, miten alkion jakautumista tulisi tulkita suhteessa ihmispersoonan kehitykseen. Pari huomiota on kuitenkin paikallaan:
1. Ihmisestä ei tee ihmisyksilöä pelkästään se, että sillä on erilainen genomi kuin muilla. Vastaavasti se, että identtisillä kaksosilla on (lähes) identtinen genomi, ei tee heistä ”samaa ihmistä”. Molemmissa on ihmisolemus; ei ihmisolemus voi ”jakautua kahtia”. Teoriassa kaksi eri aikaan syntynyttä lasta voivat myös saada saman perimän (vaikka tilastollisesti se on varsin epätodennäköistä), mutta he ovat tietenkin kaksi eri ihmistä.
Joka tapauksessa molemmat kaksoset ovat erillisiä organismeja, joilla on oma ja pysyvä geneettinen identiteetti ja jotka kehittyvät luonnollisesti kohti syntymää, nuoruutta, aikuisuutta ja vanhuutta.
2. Eräiden tutkimusten perusteella näyttää siltä, että ns. ”identtisten” kaksostenkaan geenit eivät ole täysin identtiset. Harvardin Frederick Bieber toteaa, että ehkä olisi sopivampaa kutsua heitä ”yksimunaisiksi” (one-egged) kaksosiksi (tosin suomen kielellä ilmaisu lienee liian kaksimerkityksinen).
http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=identical-twins-genes-are-not-identical
http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=123820029
3. Joidenkin tutkimusten mukaan alkion jakautuminen identtisten kaksosten tapauksessa on jo geneettisesti ohjelmoitu kyseiseen alkioon. Tämä tarkoittaisi, että jo hedelmöittymishetkellä kyseiseen alkioon on ohjelmoitu siitä kehittyvän (suotuisissa olosuhteissa) kaksi erillistä ihmistä.
4. Myös identtisten kaksosten tapauksessa hedelmöittyminen on se hetki, jolloin saa alkunsa uusi ja erillinen organismi, jolla on oma ja pysyvä geneettinen identiteetti ja joka kehittyy luonnollisesti kohti (tässä tapauksessa jakautumista sekä) syntymää, nuoruutta, aikuisuutta ja vanhuutta. Tässäkään tapauksessa kiinnittyminen kohdun seinämään ei aiheuta olennaista muutosta itse sikiöiden olemuksessa.
5. Identtisten kaksosten aiheuttama ”ongelma” on pikemminkin metafyysinen kuin moraalinen. Kysehän on joka tapauksessa ihmisalkiosta/ihmisalkioista, jota/joita on kohdeltava ihmisarvoisesti.
18 lokakuun, 2011 1:56 pm
Heitätkö vielä linkin tuohon 3. kohdassa esittämääsi tutkimukseen/tutkimuksiin?
Käsittääkseni alkiorakkulan jakaminen myös keinotekoisesti johtaa identtisiin kaksosiin. En tiedä onko tätä (esim. hedelmöityshoitojen yhteydessä) tehty ihmisalkioille, mutta jos näin on, niin silloinhan myös sellaiseen alkioon josta olisi muuten kehittynyt vain yksi yksilö, voi kehittyä kaksi yksilöä.
Oskari Juurikkala kirjoitti: ”Myös identtisten kaksosten tapauksessa hedelmöittyminen on se hetki, jolloin saa alkunsa uusi ja erillinen organismi, jolla on oma ja pysyvä geneettinen identiteetti”
Viittaamassasi linkissä Carl Bruder toteaa:
”I believe that the genome that you’re born with is not the genome that you die with—at least not for all the cells in your body,”
Eli geneettinen identiteetti ei ole täysin pysyvä (vaikka sen perusteella yksilö voidaankin esim. rikostutkimuksen tarpeisiin tunnistaa riittävällä tarkkuudella). Mikä on mielestäsi ”oman pysyvän geneettisen identiteetin” merkitys ihmisarvon arvioinnissa?
Oskari Juurikkala kirjoitti: ”Identtisten kaksosten aiheuttama ’ongelma’ on pikemminkin metafyysinen kuin moraalinen. Kysehän on joka tapauksessa ihmisalkiosta/ihmisalkioista, jota/joita on kohdeltava ihmisarvoisesti.”
Tämä ei ole nähdäkseni täysin itsestäänselvää. Juuri sehän on koko kysymyksenasettelun kiistakapula, että milloin ihmisorganismia tulee kohdella ihmisarvoisesti. Esimerkiksi kirkkoisille kysymys ei ollut aivan noin yksioikoinen, vaikka aborttia luonnollisesti vastustettiinkin:
”Käsitys hedelmöityksestä elämän alkuna ei kuitenkaan tyydyttänyt kaikkia kristittyjä itsestään selvänä vastauksena. Sisällöltään monipuolisimmat esitykset aiheesta kirjoittivat Tertullianus (n. 160– 225) ja Augustinus (354–430) [5r].
Toisin kuin Josefus ja Klemens, Tertullianus ei täysin rinnastanut sielua ihmisyyteen. Sielu syntyy Tertullianuksen mielestä hedelmöityksessä yhtä aikaa ruumiin kanssa [27b]. Kuitenkin hän piti perusteena sikiön ihmisyydelle myös sitä, onko se saavuttanut ihmisen muodon [27c].
Alkujaan sielun oli synnyttänyt Tertullianuksen mukaan Jumalan henkäyksen yhdistyminen materiaan [27d]. Hän esitti myös, että henkäystä välittää siemenneste [27b] sen sijaan että Jumala loisi jokaisen sielun erikseen [5s].
Augustinus oli Tertullianustakin taipuvaisempi tekemään eron muotoutuneen ja ei-muotoutuneen alkion välillä. Hänen näkemyksensä abortista oli yhtä kaikki kielteinen. Vaikka pienen alkion tappaminen ei ehkä olekaan murha, hän korosti tiedon epävarmuutta ja sitä, että alkio on alusta asti Jumalan luomus. [5t]” http://cross-section.info/E10/aborttikeskustelua_2000_vuoden_takaa.php
29 kesäkuun, 2011 9:29 pm |
”8. Ei-toivotun lapsen elämä ei ole kovin mukavaa.
Olennainen kysymys: Kenen syy se on? Kuka tai mikä tekee hänen elämästään kurjaa?
Mikään lapsessa itsessään ei tee hänestä ei-toivottua. “Ei-toivotuimmuus” ei ole lapsen oma ominaisuus, kuten hiusten väri tai sormien lukumäärä. Sen aiheuttaa vanhempien asenne.”
Argumenttisi vanhempien asenteesta on totta, mutta mielestäni tämä argumentti ei ole suhteellinen kaikkien ihmisten kesken.
Kuvittele tilanne, jossa henkilö haluaa pitää lapsen, mutta ei voi taloudellisen / elämänvaiheensa takia pitämään lasta, mutta pitää sen silti, onko tämä samanlainen tilanne, kuin henkilön, joka pitää lapsen, ilman että ulkopuoliset tekijät vaikeuttaisivat henkilön elämää?
Tässä on ajateltu mielestäni aborttia itse toimeenpiteenä, eikä esimerkiksi sitä, että mitä ongelmia lapsen pitämisestä aiheutuisi eri ihmisille. Onko mielestäsi oikeutettua päästää lasta tuntemaan tuskaa ja hidasta kuolemaa nopean ja kivuttoman kuoleman sijasta?
Motivaatio siihen, että henkilö luo lapselle tunteen, että hän on haluttu, on melko vaikea pelkällä tahdolla saavuttaa. Tunteen pitäisi olla aito, koska epäaidon tunteenkin lapsi tulee tunnistamaan myöhemmin elämässään. Pahimmassa tapauksessa lapsesta tulee katkera, jollei mitään ihmisen arvoa anneta lapselle.
Adoptio voisi olla mahdollinen, mutta jos maailmasta kiellettäisiin mahdollisuus aborttiin, ihmiset eivät tarvitsisi pian oikeutta adoptioon, koska lapsia olisi liikaa! Jos mielestäsi ihmisiä ei ole liikaa, voit varmasti selvittää minulle, mitä tarkoittaa ”liikakansoitus”. Siihenkin pisteeseen varmasti jossain vaiheessa päädytään.
En halua kuulostaa siltä, että elämää tulisi pitää itsestään itsestäänselvyytenä, mutta hetkeä arvostaa enemmän, kun se on harvinaista.
30 kesäkuun, 2011 5:49 pm |
On melkko helppoa löytää artikkeleita, joissa todetaan, että heikomassa sosioekonomisessa asemassa olevien lapset todennäköisemmin kuolevat jo vauvaiässä, ja kärsivät muista ongelmista. Ainakin siis huono sosioekonominen asema näyttää lisäävän lapsen kurjuutta. Ei siis ole mielekästä kieltää aborttia huonossa sosioekonomisessa asemassa olevalta, esimerkiksi teini-ikäiseltä, koska on tiedossa, että hänen lapsensa tulee todennäköisemmin kärsimään kuin paremmassa asemassa lapsen saamisen suhteen oleva. Pitää myös muistaa, että lapsen saanti käytännössä keskeyttää äidin opiskelun ja työnteon, mikä taas altistaa huonomalle sosioekonomiselle asemalle. Näin ei-haluttu lapsi voi huonontaa sekä itsensä, äitinsä, että äidin mahdollisesti myöhemmin syntyvien lasten elämää.
Mutta mihin perustuu aksioomasi siitä, että tappaminen on aina väärin, koska siitähän tämä argumenttisi lähtee?
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3050773/?tool=pubmed
30 kesäkuun, 2011 6:14 pm
Anteeksi, mutta nyt taisit ymmärtää argumenttini väärin, koska mielestäni ihmisellä tulisi olla oikeus aborttiin.
Uskon kuitenkin, että tappamisella ja abortilla on suuri ero, koska alkion/sikiön poistaminen ei ole suhteellista tietoisen ihmisen tappamiseen.
Mielestäni Suomessa, jossa on uskonnonvapaus, ei saisi olla myöskään uskonnosta riippuvaa aborttia vastaista tekijää, koska uskonnon ja politiikan ei kuuluisi kulkea käsi kädessä. Esimerkiksi, miten ateistille perusteltaisiin uskonnonvapaassa maassa, että abortti ei ole uskonnollisista syistä sallittua.
30 kesäkuun, 2011 7:34 pm |
Juu hupsista Olavi, tuli tähän sun jutun alle tämä mun kommentti, joka oli siis Oskarille.
31 heinäkuun, 2011 10:41 am |
”etenkin silloin, kun hän pyrkii ruumiillaan vahingoittamaan toista henkilöä.”
Minä koen, että sikiö pyrkii olemassaolollaan vahingoittamaan minun ruumistani ja loukkaa oikeuttani päättää, mitä ruumiilleni tapahtuu yhdeksän kuukauden ajan.
19 joulukuun, 2011 5:34 pm |
Et olisi voinut asiaa enää paremmin ilmaista. Erityisen ärsyttävää on lukea miesten jeesustelua aiheesta, koska ovat hedelmöittymiseen aivan yhtä syyllisiä, mutta eivät joudu kantamaan minkäänlaista fyysistä taakkaa tapahtuneesta. Aivan kuin abortti olisi helppo ja kivuton toimenpide, vaikkei lasta haluaisikaan pitää missään olosuhteissa.
2 tammikuun, 2012 9:29 am
Hei missy: ymmärrän kyllä, että raskaana olevan naisen näkökulma on aivan erityinen, eikä sitä voi täysin sivuuttaa pelkillä filosofisille ja yleisluotoisilla argumenteilla. Toisaalta on hyvä muistaa, että abortti ei ole pelkästään äitiä koskeva asia, vaan koskee monin tavoin myös lapsen isää.
Joka tapauksessa on hyvä erottaa toisistaan kaksi asiaa: (1) yleiset eettisen periaatteet ja (2) konkreettiset tapaukset ja inhimilliset näkökulmat. Jälkimmäinen asia vaikuttaa muun muassa siihen, millainen moraalinen vastuu henkilölle on teosta, joka on periaatteessa paha. Esimerkiksi odottamattoman, avioliiton ulkopuolisen raskauden aiheuttama ahdistus yms. voi huomattavasti lieventää moraalista vastuuta abortista, etenkin jos läheiset ihmiset ja jopa lääkärit ovat kannustaneet aborttiin. Näin siis siinäkin tapauksessa, että hyväksytään abortin olevan sinänsä erittäin paha teko. Jokaista tapausta on tietenkin arvioitava erikseen.
12 syyskuun, 2011 6:24 pm |
Itse olen täysin ateisti, joten minulla ei ole mitään uskonnollista syytä ajatella näin. Mutta olen sitä mieltä, että abortti on sama asia, kuin jos tappaisi vastasyntyneen lapsen. Juuri äsken katsoin telkkarista abortti dokumentin. Se oli Britanniasta, jossa saa tehdä mistä syystä tahansa abortin jopa raskausviikolla 23! Kukaan ei voi väittää, ettei sen kokoinen sikiö mukamas ole vauva, koska sen ikäinen sikiö kyetään nykyään tehohoidolla pelastamaan, jos se syntyy ennen aikojaan ja monet tällaiset kasvavat lopulta täysin terveiksi aikuisiksi. Mielestäni on aivan järjetöntä väittää, ettei vauva ole vauva mahan sisällä, mutta ulkona on. Sama vauva se on riippumatta olinpaikastaan! Itselläni on yksi lapsi ja viikon 12 ultrassa hän oli jo ihan selkeästi pieni vilkas lapsi, joka heilutteli käsiään ja jalkojaan ja otti jaloillaan vauhtia kohdun seinämästä ja pomppasi toiselle puolelle. Mitä sitten jos sen ikäistä kutsutaan nimellä sikiö? Ei se muuta sitä tosiasiaa, että se oli ihan selvästi jo silloin pieni elävä ihminen! Minua kuvotti kun naiset dokumentissa kertoivat tehneensä abortin, vaikka tunsivat jo vauvan potkut! Ja yksi totesi, ettei halunnut nähdä ultraäänikuvaa, koska silloin ”vauva olisi tullut todelliseksi” eikä hän olisi kyennyt tekemään aborttia! Siis miten aikuinen ihminen voi sanoa jotain noin typerää??? Ihan kuin lapsi muuttuisi eläväksi vasta sitten, kun sinä näet siitä kuvan! Ihan yhtä elävä se on, näet sitä tai et!
13 joulukuun, 2011 4:44 am |
Itseäni risoo henkilökohtaisesti se, että aina lähes mistä tahansa mielipiteitä jakavasta ”kuumasta aiheesta” puhuttaessa ihmiset turvautuvat 2000 – vuotta vanhaan kirjaan, jonka kirjoittajista meillä ei edes ole varmuutta. Ehkäpä Luukas sai hirmu hyvän rypälesadon juuri sinä vuonna ja kirjoitteli paperille aatteitaan pienessä sievässä aikansa kuluksi?! Ja tähän epävarmuuteen me tahdomme perustaa päätöksemme pari TUHATTA vuotta myöhemmin.
Palataanpa ajassa vuosi takaisin ja otetaan esille homokeskustelu ylellä. Samanlaisen keskustelun saisimme varmasti aikaan abortista ja pystyisimme aiheuttamaan yhtä suuren kohun. Pistetään kirkko taas toiselle puolelle ja pari abortin tehnyttä naista ja muutama lääkäri toiselle ja vola – soppa on valmis.
Ymmärrän abortin monet puolet. En ole raskaana, enkä ole koskaan ollut, mutta olen silti tutkinut asiaa, eritoten ihmisten erilaisia näkökantoja aborttiin. Puolesta ja vastaan. On mielestäni kuitenkin paljon vakuuttavampaa vedota tieteellisiin, inhimillisiin tai muihin eettisiin syihin sen sijaan, että quotataan MIESTÄ, joka tuskin edes tiesi mitään abortista aikanaan.
Heitänpä vielä mukaan oman argumenttini myös muille lukioille. En vastusta aborttia, sen sijaan vastustan sitä täysin vastustavia. Ei tarvitse edes mennä niin pitkälle, kuin raskaus, kun löydän jo riittävän pätevän syyn ”tappaa syntymätön lapsi”. Jos lapselle suotavat elinolot eivät olisi riittävät toteuttamaan normaalia kasvua ja kehitystä (esim. vaikeasti vammainen lapsi ja työtön äiti vailla turvaverkostoa), hyväksyisin abortin muitta mutkitta.
Kannatan kuitenkin sitä, että lääkärit todella kyselevät, pohtivat ja tutkiskelevat vaihtoehtoja ja tarjoavat tukea, jos nainen tahtookin pitää lapsen. Tosin täytynee myöntää, että enemmän komppaan sitä naista, kuin syntymätöntä lasta. Katumus jo tehdystä abortista on minulle ONNEKSI tuntematon tunne, mutta varmasti syö hitaasti ja varmasti jokaista meitä sisältä. Ja loppujen lopuksi mikä onkaan onnellisempaa, kuin nähdä pieni pienokainen äitinsä sylissä jokeltelemassa. Mutta ei enää, jos sinulla olisi ollut siihen mahdollisuus, jonka itse kusit.
On miehiä ja on naisia. Ja me yhdessä saamme lapsia. Loppujen lopuksi se on kuitenkin aina nainen, joka sen lapsen saa. Kantaa lasta ensin 9 kuukautta, jonka jälkeen hän on muutaman vuoden ajan täysin sidoksissa lapseensa, joka on naisesta riippuvainen. En siis välttämättä sulata kovin lämpimästi miesten kommentteja, jossa todetaan, että ”lapsi ei pilaa elämää”. Ei välttämättä pilaa kummankaan, mutta jos itse kesken opiskeluideni olisin ollut pullat uunissa, niin kyllä ne opiskelut olisivat siihen jääneet!
Vaikka tilastotietoihin ei saanut turvautua, niin pakko vielä todeta, että ylen e-pilleriohjelman mukaan 60 – luvulla noin 30 – 40 tuhatta naista teki laittoman abortin ja päätyi sairaalaan hoidatuttamaan itseään. Kuinka moni teiniäiti työntäisi henkarin alapäähänsä ja repisi niin lapsensa, kuin itsensäkin, jos emme antaisi heille turvallista tapaa suorittaa toimenpidettä?
2 tammikuun, 2012 9:54 am |
Laittomien aborttien määrästä: Nämä ovat tärkeä ongelma, mutta tilastotietoihin on syytä suhtautua skeptisesti. Tosiasia nimittäin on, että laittomista aborteista ei ole luotettavia tilastoja. Tästä seuraa, että aborttikeskustelussa usein heitellään villejä lukuja laittomien aborttien määrästä, eikä lukuja voi tyhjentävästi osoittaa vääriksi, koska niitä ei tiedetä.
Hyvä esimerkki on se, mistä Bernard Nathanson (http://en.wikipedia.org/wiki/Bernard_Nathanson) kertoo kirjassaan ”Antakaa minun elää”. Nathanson oli 1960- ja 70-luvuilla Yhdysvaltojen johtavia aborttilääkäreitä, joka suoritti siihen aikaa laittomia abortteja. Myöhemmin hän ”kääntyi” ja tuli prolife-aktivistiksi. Hän toimi 70-luvulla aktiivisena propagandistina ja kertoo kirjassaan, että he levittivät julkisuudessa täysin fiktiivisiä lukuja laittomien aborttien määrästä, nimenomaan jotta aborttien laillistaminen tuntuisi välttämättömältä.
Oheisessa linkissä Nathanson kertoo asiasta hieman tarkemmin:
http://www.aboutabortions.com/DrNathan.html
”We persuaded the media that the cause of permissive abortion was a liberal enlightened, sophisticated one. Knowing that if a true poll were taken, we would be soundly defeated, we simply fabricated the results of fictional polls. We announced to the media that we had taken polls and that 60% of Americans were in favour of permissive abortion. This is the tactic of the self-fulfilling lie. Few people care to be in the minority.
”We aroused enough sympathy to sell our program of permissive abortion by fabricating the number of illegal abortions done annually in the U.S. The actual figure was approaching 100,000 but the figure we gave to the media repeatedly was 1,000,000. Repeating the big lie often enough convinces the public.
”The number of women dying from illegal abortions was around 200-250 annually. The figure we constantly fed to the media was 10,000. These false figures took root in the consciousness of Americans convincing many that we needed to crack the abortion law.
”Another myth we fed to the public through the media was that legalising abortion would only mean that the abortions taking place illegally would then be done legally. In fact, of course, abortion is now being used as a primary method of birth control in the U.S. and the annual number of abortions has increased by 1500% since legalisation.”
***
Tämän lisäksi on joka tapauksessa selvää, että aborttien määrä nykyisin on moninkertainen verrattuna siihen, mikä se olisi, jos abortti olisi kielletty. Jokaisessa abortissa on kyse ihmiselämästä.
16 joulukuun, 2011 11:05 am |
Kysymys: Mitä mieltä olette seuraavasta?
Minä ja perheeni olemme katolilaisia, mieheni on lääkäri, vastustamme aborttia. MUTTA mieheni sanoo seuraavaa: Jos naisella on paha raskausmyrkytys, hän kuolee siihen, jos synnytystä ei käynnistetä. Tällöin kuolee myös sikiö. Siksi tässä tapauksessa synnytys on lääketieteellisestä näkökulmasta käynnistettävä siitäkin huolimatta, että joskus raskausmyrkytys tulee jo ennen 20. raskausviikkoa ja lapsen henkiinjääminen on erittäin epätodennäköistä.
Mitä olette mieltä – onko kyseessä tuolloin abortti? Jos lapsen hengen eteen kuitenkin tehdään se, mitä voidaan?
Useimmiten raskausmyrkytys tulee vasta viikoilla 32.-36., jolloin synnytyksen käynnistyksellä on hyvät mahdollisuudet pelastaa sekä äidin että lapsen henki. 🙂
2 tammikuun, 2012 9:41 am |
Hei Mami78: Hyvä kysymys. Esittämässäsi tapauksessa toimenpide ei ole moraalisessa mielessä abortti, jos ennenaikainen synnytys on käynnistettävä kuolemanvaaran vuoksi, ja toimenpiteen tavoite ei ole lapsen tappaminen. Tietysti tärkeä kysymys on se, miten vakava tilanne on naisen terveyden kannalta.
Tuollainen tilanne on aina traaginen ja siihen liittyy myös lääketieteellistä epävarmuutta, mikä vaikeuttaa tilanteen arvioimista. On toisaalta hyvä muistaa, että kun tilanteeseen liittyy monensuuntaista epävarmuutta (miten vakava äidin tila on, miten suuri todennäköisyys lapsella on selvitä jne.), niin parasta ratkaisua ei ole mahdollista laskea jollain matemaattisella kaavalla. Silloin on moraalisesti iso merkitys toimijan tarkoituksella: kyseessä on teko, jolla pyritään pelastamaan ihmiselämää, ei lakkauttamaan sitä. Se, että lapsen hengen eteen tehdään kaikki mahdollinen, on merkki tarkoitusperin hyvyydestä.
30 joulukuun, 2011 8:40 pm |
Salatieteellisiä näkökulmia ja keskustelua aborttiaiheesta löytyy oheisesta osoitteesta:
http://www.azazel.fi/forum/viewtopic.php?f=11&t=149
Abortti: yksinkertaisen hankala asia, aivan kuten elämä. Vastuullisuutta soisin tässä asiassa korostettavan niin yksilöllisellä kuin yhteisölliselläkin tasolla, empatiaa ja tervettä järkeä puolin ja toisin unohtamatta.
31 joulukuun, 2011 9:29 pm |
Hei!
Mitä mieltä olette aikuisen miehen tavasta lähennellä nuoria tyttöjä?
Pitäisikö sellaisenkin tytön joka tulee liian nuorena raskaaksi tehdä abortti?
23 tammikuun, 2012 12:52 pm |
Olen perehtynyt sairauteen nimeltä EB, joka on harvinainen, mutta silti liian useat lapset ovat saaneet sen sairauden vanhempiensa yhteensopimattomien geenien johdosta. Se on sairaus jossa iho repeilee ja saa haavoja ja rakkuloita jo pelkästä kosketuksesta tai pienestäkin hankaamisesta. Joissain tapauksissa sairauden voi havaita lapsella jo ennen syntymää niin, että rakauden keskeytys olisi mahdollista. Harvat sairautta sairastavat elävät aikuisuuteen asti, sillä sairaus on niin kivulias ja tulehdusriski on suuri avohaavojen takia.
EB:tä sairastavista on tehty monia tutkimuksia ja luin erään lääkärin kertomuksen, jossa kymmeniltä lapsilta oli kysytty, että olisivatko he halunneet ennemmin olla syntymättä vai syntyä ja kantaa tätä kammottavaa sairautta. JOKA IKINEN lapsi oli vastannut, että olisi ennemmin ollut syntymättä. Joka ikinen. Eikö tässä tapauksessa abortti olisi ollut parhaaksi jos jopa pienet lapset ovat sen kannalla? Sairauden kanssa he joutuvat tuntemaan uskomatonta kipua joka päivä koko ajan silti, vaikka syövät vahvoja kipulääkkeitä. Minun mielestäni tässä tapauksessa abortti on ehdottomasti sallittavaa. Se on kaikkien parhaaksi. Juuri reilu viikko sitten yksi EB lapsi kuoli kipuihinsa alle kolmen vuoden ikäisenä ja on siten aiheuttanut suurta surua ympäri maailman.
23 tammikuun, 2012 4:06 pm |
Hei Eve: Olen kuullut tuosta EB-taudista (Epidermolysis bullosa). Se on varmasti tosi rankkaa. Pari huomiota kuitenkin, miksi en pidä johtopäätöstäsi niin itsestään selvänä.
Ensinnäkin lapsen tappaminen äidin kohdussa on ihmisen tappamista, vaikka sitä kutsuttaisiin vain raskauden keskeyttämiseksi. Se aiheuttaa valtavaa kärsimystä lapselle etenkin jos raskaus on jo pitkällä. Jos hyväksytään mikä tahansa toimenpide vaikean elämän päättämiseksi, niin sitten kai hyväksytään kyseisten lasten tappaminen myös syntymän jälkeen. Minä en ainakaan sellaista hyväksy (eivätkä ymmärtääkseni tautia sairastavat lapsetkaan ole sitä vaatineet).
Toiseksi on muistettava, että EB-tautisten lasten tappaminen äidin kohdussa ”varmuuden vuoksi” johtaisi todennäköisesti myös virheisiin, eli tapettua tulisi myös terveitä lapsia. Jokainen ihmiselämä on arvokas lahja, eikä sellaista riskiä sovi ottaa (eikä se muutenkaan olisi mielestäni hyväksyttävää).
Kolmanneksi ongelman ”ratkaiseminen” abortilla voisi aiheuttaa monia sivuvaikutuksia, kuten muiden sairaiden lasten elämän väheksymistä. Näinhän on jo tapahtunut kehitysvammaisten systemaattisen abortoimisen osalta, mitä elävät kehitysvammaiset ja heidän etujärjestönsä ovat toistuvasti arvostelleet.
Neljänneksi en tekisi kovin kauaskantoisia johtopäätöksiä siitä, mitä kyseistä tautia kantavat pienet lapset sanovat halustaan syntyä tai olla syntymättä. Todennäköisesti he tarkoittavat sillä vain sitä, että he eivät haluaisi kärsiä (mikä on tietenkin totta). Eivät he voi tosiasiassa verrata omaa kokemustaan siihen, miltä tuntuisi joutui tapetuksi äidin kohdussa.
10 helmikuun, 2012 8:37 am |
Mieti tilanne omalle kohdallesi, jos tulisit raskaaksi. Niin, helppoa ajatella ei abortille kun asia ei voi omalle kohdallesi osua. Saisit seuraksesi kaikki ne vaivat, lapsen takia jota et halua, jonka joudut luovuttamaan pois kun oma taloudellinen tilanteesi on huuono. Aamupahoinvointi, kummalliset mieliteot, lihoaminen, jatkuva vessahätä, jopa virtsankarkailu, ummetusta, ripulia, raivonpuuskia pienimmistäkin asioista, yleinen ahdistus, huono olo, itkuisuus, kiukkuisuus….
Vastaväitteen vastaväitteet.
1. Jokaisella on oikeus päättää kehostaan. Entä jos sinulla olisi syöpä ja lääkärit ei auttaisi sinua, etkö yrittäisi poistaa syöpää kotikeinoin? Kyllä, vertaan lasta syöpään. Itse haluan lapsen kovasti, enkä aborttia tekisi vaikka lapsi tulisi nyt, vaikka minulle ei ole ammattia, ei työpaikaa, koulupaikkaa ja olen 18. Silti hyväksyn abortin täysin.
Lapsi on lapsi vasta sitten, kun se on valmis syntymään. (= kun se ei kuole keskenmenossa)
2. Ei alkiota, eikä edes sikiötä voi sanoa ihmiseksi. Ne eivät ole ihmisiä, eivät kykeneviä selviämään omillaan, vaan ovat tarrautuneena väkisin naiseen ja hänen kehoonsa. Esimerkit olivat huonoja, ei aikuinen ihminen, vastasyntynyt ja alkio ole sama asia. Alkiolla ei ole järjen hiukkastakaan, aborttia voisi verrata voikukan poimimiseen.
3. Nämähän on oikeasti aivan naurettavia. Tietenkin voin sanoa että jokin sijaitsee vasemmalla. Se on kieliopillisesti aivan oikea lause ja kaikki ymmärtää mitä se tarkoittaa. ”Vasemmalla” on kuitenkin paljon pienempi määritelmä kuin: Jumala asuu ”taivaassa”.
Naisella on oikeus valita ja kyllä se abortti siellä valintojen keskellä häämöttää. Valintoja on myös väärät valinnat, vaikkei abortti sitä ole.
Mielestäni teidän tulisi riehua esimerkiksi alkoholinkäytöstä raskausajalla, SE on asia joka vaikuttaa oikeaan, elävään ihmiseen, sen elämän laatuun ja läheisiin.
4. Tämä on aivan totta, alusta. MUTTA saan päättää ruumiistani jos joku sitä vahingoittaa. Raskaus, KYLLÄ, vahingoittaa äitiä. Tiesittekö että äidillä menee keskimäärin neljä vuotta palautua raskaudesta.
Jos joku lyö sinua, saat suojautua tai puolustautua. Jos sinulla on syöpä, saat päättää leikataanko se pois vai annetaanko olla. Sinulla on oikeus määrätä omasta kehostasi.
5. Väärin. Alkio elää yhtä paljon kuin kasvi. Minkä arvoinen on kasvin henki? Entä muurahaisen. Sinä julma ihminen listit niitä kävellessäsi. Mieti vähän, murhaaja! Entä jos joku ihminen syntyy ”kasvina”, ilman aivotoimintaa, onho hän oikeasti ihminen? Mistä ihmisyys tulee? Teidän Jumalaan uskovien pitäisi olla sitä mieltä, ettei ruumis tee kenestäkään hyvää tai huonoa, ei edes ihmistä. Ihmisyys on aivotoimintaa, jos sitä ei ole, ei mielestäni voi sanoa että on ihminen. Kasvina elävä koomapotilas, alkio ja sikiö eivät ole ihmisiä.
6. Taas naurettavaa, ihan kuin kukaan ihminen pystyisi yhtäkkiä muuttamaan mielipidettään. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen.
Lapsella on oikeus syntyä toivottuna tarkoittaa tulevaisuutta. Ei se vastasyntynyt tajua että ”jee olen toivottu”. Sinä kun lapsi on parin vuoden vanha ja YMMÄRTÄÄ, silloin sillä toivottu/ei toivottu tittelillä on väliä. Se vaikuttaa lapsen hyvinvointiin, suhteisiin ja koko elämään. Alkion elämään se ei vaikuta, alkio ei ole ihminen.
7. Ei ole myöhäistä, koska alkio ei ole lapsi. Ja kenen syy tämä tapahtuma on. Äidin? Entä jos äiti on raiskattu. ”Miksi et huolehtinut ehkäisystä!” Entä jos mies tahallaan tai vahingossa päästää kumin luiskahtamaan. Entä jos kumi puhkeaa miehen tehdessä jotain väärin?
Miksi ihmeessä äidin pitää kärsiä toisten virheistä? Ei todellakaan pidä.
8. Ensinnäkin haluan kysyä, mitä tarkoittaa “Ei-toivotuimmuus”.
Se ei ole sana. Jos joku haluaa kirjoittaa muka-pätevän tekstin, niin tehkööt sen edes kunnolla. Minkä ikäinen on tämä kirjoittaja?
15v poika jonka äiti on tehnyt abortin vaikka ”mää niiin oisin tahtonu pikkusysterin”?
Onko häpeällisempää asennetta, kuin kirjoittajan? Miten ihmeessä kirjoittaja kuvittelee, että ihminen voi väkisin rakastaa toista? Rakasta raiskaajaasi! Helpommin sanottu kuin tehty. Rakasta pahoinpitelijää. Rakasta lastasi, jota et tähän maailmaan halunnut, joka kasvoi ja velloi sisälläsi 9kk aiheuttaen sinulle järkyttävän olon. Rakasta lastasi, joka heikentää elämänlaatuasi, rakasta lastasi, jonka kasvu tuntuu kehossasi neljä vuotta ja arvet ikuisesti. Kukaan ei voi pakottaa ihmistä rakastamaan toista. Ja on ihan totta, että rakastettu lapsi ei elä hyvää elämää. Mielestäni pitäisi olla kiellettyjä perheet, joissa lasta ei rakasteta. Tällaiset ihmiset eivät SAISI hankkia lasta, ennen kuin lupaavat sitä rakastaa.
9. Minä käyn kalliiksi yhteiskunnalle, tiedän. Olen opiskelija ja sairas. Tulevaisuudessa korjaan sen tekemällä töitä. Tämä on ehkä ainoa typerä väite. Ja tässä olen kirjoittajan puolella. Eläinmaailmassa tämä pätee, hankala tyyppi hylätään, koska se vahingoittaa yhteisöä. Mutta me olemme ihmisiä, meillä on empatia-kyky, järkeä ja mahdollisuudet auttaa muitakin. Ensimmäinen kumottu peruste.
10. Tähän taas olen vastannut todella monta kertaa. Onko ”mahdollisesti alkavan ihmisen elämä” tärkeämpää, kuin ihmisen? Alkio ei ole ihminen, et VOI verrata sitä ihmiseen. Sen elämä EI VOI olla tärkeämpää kuin ihmisen.
11. Mikä ihmeen väite tämä on. Ei nämä taida olla yleisiä mielipiteitä, vaan jonkun omia. Tämä on väite jota en voi puolustaa, koska on niin typerä.
12. ”Ihmisen ulkomuoto ja kehitysaste eivät muuta sitä, mikä hän on: ihmisolento.” Totta, mutta ihmisen ulkomuoto ei tee hänestä ihmistä, vaan aivotoiminta. (Asia on tullut sanottua jo, sanon uudelleen)
Et VOI sanoa, että kasvina elävä ihminen, jonka aivotoiminta on täysin kuollutta olisi yhtään sen enempää ihminen kuin voikukkakaan. Kyllä, se on ihmishahmo, ihmisruumis, mutta ei ihminen.
”Olento on olemukseltaan sama niin kauan kuin se elää.”
Voiko enempää väärin sanoa? Ei, todellakaan sama olento ei ole olemukseltaan sama elämänsä joka vaiheessa. Ei ollenkaan. Vertaat nyt koko ihmiskuntaa möykkyyn hyödyttömiä soluja. Soluja jotka eivät tee mitään, ovat ja jakaantuvat.
13. Persoona ja persoonallinen on kaksi täysin eri asiaa.
Ihminen ON aina persoonallinen, toista samanlaista ei ole olemassa. Mutta aivotoiminnaltaan kuollut tai olematon ei ole persoona, koska persoona muodostuu aivotoiminnasta! ”Sen sijaan ihminen ilmentää persoonallisuuttaan eri tavalla eri vaiheissa elämäänsä ja yksilönkehitystään. Jos lapsi ei ilmennäkään persoonallisuuttaan yhtä voimakkaasti tai samalla tavoin kuin aikuinen, se ei silti tee hänestä ei-persoonallista olentoa.” Tämä on aivan totta ja ensimäinen oikeasti järkevä asia. Jokatapauksessa, lapsi ”ilmentää persoonallisuuttaan” jo niin paljon, ettei sitä ole oikeutta tappaa (samoin on sikiö aivan loppuvaiheessa, jolloin aborttia ei saakkaan tehdä, muulla kun erityisluvalla, joka on asia jota ei mielestänikään saisi olla).
14. Tässä nyt voi jokainen ajatella järkevästi. Onko järkevää synnyttää lapsi, joka kuolee heti synnyttyään? Naisen keho toipuu koettelusta neljä vuotta, eli monta kertaa pidemmästi kuin vauva elää. Ei se elämän pituus vaan laatu. Tämä on vähän miten kuka sen haluaakin ottaa. Toisaalta ymmärrän, jos joku haluaa synnyttää lapsen, joka todennäköisesti kuolee alle vuoden ikäisenä. Toisaalta, en itse tekisi niin.
15. Tähän en osaa sanoa juuta enkä jaata, koska en ole näin vastannut henkilö. Aika huonosti tässä valotetaan tämän abortinhyväksyjän mielipiteitä. Itse ajattelen abortin oikeutena, mutta en sitä tekisi (kuin aivan äärimmäisessä tilanteessa).
Miksi? Koska haluan lapsen. Tästä yksinkertaisesta syystä. Se on minun oma päätökseni ja minun päätökseni on tämä, jos olisin toista mieltä, olisin valmis tekemään abortin.
16. ”Se, että jokin on laillista, ei tarkoita, että se olisi moraalista tai oikein.” Tämä on täysin totta ja aivan oikein, olen tästä myös samaa mieltä toisin päin. (Mutta ei siitä sen enempää) Mutta edelleen olen sitä mieltä että naisella on siihen oikeus.
17. Tämä on taas aivan typerä väite ja perustelu. Tällä ei ole mitään merkitystä puolestapuhumisessa.
18. ”Loinen on määritelmän nojalla vieraan eliölajin edustaja, joka saa isäntäeläimestä ravintonsa. Kehittyykö äidin kohdussa siis jonkin muun kuin ihmislajin edustajia?” Väärin. Eräällä tutullani, oli sisar omassa kehossaan. Alkiovaiheessa hänen ruumiiseensa eksynyt alkio. Se oli kasvanut muodottomaksi läjäksi lihaa, sillä oli hiukset ja kynsikudosta. Se painoi ikävästi selkää, hankaloitti elämää ja oloa. Se möykky, se oli juuri se asia, jota te tässä puolustatte. Tämä ko. henkilö leikkautti sen pois. Oliko teko murha? Ai ei, no miksi abortti on murha, vaikka samaa kudosta ja samassa vaiheessa oleva eliö naisen sisällä on kyseessä?
19. Tämä taas on naurettava väite, edelleen alkio ei ole ihminen ja lapsi. Naisella on oikeus.
20. Kaikilta muilta osilta oikein, paitsi ”viaton, puolustuskyvytön ihminen”. En jaksa sanoa tähän mitään, kantani on tullut jo selväksi.
21. Jokaisella on oikeus määrätä oman elämänsä kulku niin pitkälle kun kykenevät. Naisen elämän ei tule olla sen hankalampaa kuin miehenkään. Kenenkään miehen ei tarvitse tahtomattaan tulla raskaaksi, vaikka kuinka he olisivat vastuuntunnottomia ja harrastaisivat suojaamatonta seksiä säännöllisesti. Miksi ihmeessä miehellä on etuoikeus päättää haluaako lapsen vai ei? Jos naisella ei ole oikeutta päättää elämästään, kehostaan ja tulevaisuudestaan, tulisi silloin naisella myös oikeus vaatia, määrätä ja pakottaa isä asumaan hänen ja lapsen kanssa. Miksi isällä on oikeus livistää? Aivan yhtä paljon se isä on tapahtumaan syyllinen, mutta hän voi kuitata tekonsa rahalla (elatusmaksut) hänen ei ole ikinä edes pakko nähdä lasta, jonka hän itse siitti naisen sisälle, joka 9 kuukautta piinasi naista ja joka nyt parkuu naisen sylissä kahliten hänet kotiinsa lapsen orjaksi.
22. ”Argumenteilla ei ole sukupuolta.” Ei niin, mutta jos todella joku mies on näin jyrkästi tätä mieltä, niin minusta on vähintäänkin oikeudenmukaista, että hän on samaa mieltä miehen velvollisuudesta kuin minä edellisessä kysymyksessä.
Tämä saattaa olla joissain paikoin sekava, koska en ole tehnyt tätä vastausta tätä sivustoa varten. Vaan vastasin henkilölle, joka sanoi olevansa täysin samaa mieltä kuin tämä sivu.
10 toukokuun, 2012 10:01 am |
Todella hyvin kirjoitettu sekä argumentoitu, ja vieläpä (mitenkään vähättelemättä) 18-vuotiaalta nuorelta naiselta!
13 toukokuun, 2012 8:22 pm |
Wrääkin kommenteista paistaa se, että ei ole ymmärretty peruskäsitteitä kuten sitä, mitä on elämä, kuka on ihminen ja mitkä asiat ovat moraalisesti vertailukelpoisia. Esimerkiksi äidin aamupahoinvointi ja lapsen elämä asetetaan vastakkain. Entä jos äidillä on päänsärkyä kiukuttelevan kaksivuotiaan kanssa? Onko hänellä tällä perusteella oikeus tappaa lapsensa?
Niinpä ei ole tarpeen alkaa yksityiskohtaisesti vastata tuohon Wrääkin listaan, sillä siinä ei ole lainkaan perusteluja hänen näkemyksilleen. Hän vain laukoo väitteitä ja purkaa tunteitaan – päin vastoin kuin Jasu Markkanen yllä olevassa artikkelissaan, jossa on erinomaiset perustelut, joihin kehotan kaikkia syventymään ajatuksella.
13 toukokuun, 2012 9:36 pm |
Alku kaneetiksi kommentoisin että, nämä mainitsemasi „ongelmat“ ovat kyllä yleisiä raskuden aikana, mutta voivat esiintyä myös muissa yhteyksissa. Kaikilla naisilla ei välttämättä ole näistä kaikkia, ja jokainen raskauskin on yksilöllinen. Äitinä toteaisin myös että siinä vaiheessa kun lapsi synnytyksen jälkeen lasketaan rinnallesi unohdat kaiken vaivan ja kivun.
Vastaväitteen vastaväitteen vastaväitteet (Wrääkille).
Jokaisella on oikeus päättää kehostaan. Tämän allekirjoitan sataprosenttisesti, ongelma onkin siinä että raskaana oleva nainen päätyessään aborttiin päättää jonkun toisen kehosta. Onko äidillä ehkä normaalisti kaksi paria käsiä, kaksi päätä tai kaksi sydäntä? Entäpä jos lapsi on poika, tällöinhän äiti kantaa lasta jolla on jopa eri sukupuoli kuin hänellä itsellään.
Jos vain ne jotka selviävät omillaan ovat ihmisiä, eikö myös ainakin alle 2-3vuotiaan saisi siis oikeutetusti tappaa? Eihän lapsi vielä syntymänsä jälkeen pitkään aikaan “pärjää omillaan” ilman vanhempiensa huolenpitoa. Journal of Medical Ethicsissä oli hiljattain eetikoiden kirjotus joka puoltaa ns. jälki-aborttia toteamalla että toimenpide on sallittava jo syntyneiden, mutta alle kaksi vuotiaiden osalta, koska heillä ei ole vielä täyttä tietoisuutta.
Abortti päättää luonnollisen prosessin äidin kehossa. Abortin tehneillä on moninkertainen riski sairastua rintasyöpään verrattuna äiteihin jotka synnyttävät ja imettävät lastaan. Imetys jopa suojelee rintasyövältä. Väkisin avattu kohdunkaula voi altistaa sen myöhempään heikkouteen joka voi johtaa keskenmenoihin vaikka äiti joskus myöhemmin haluaisi lapsen. Kaavinnasta seuraava arpikudos kohdussa voi myös altistaa hedelmättömyydelle koska alkio ei pääse kiinnittymään arpeutuneeseen kohtuun.
Vaikka alkio ei vielä ole yhtä helposti ihmiseksi miellettävä kuin vaikkapa vastasyntynyt, mikä se sitten on? Missä vaiheessa ihmisyys liittyy ihmiseen? Eiköhän nyt kuitenkin ole niin että se on ollut kokoajan olemassa, alusta alkaen. Alkiossa ihmisen DNA, sukupuoli, silmien ja hiustenväri koko biologinen koodi on jo määritelty eikä ilmesty tyhjästä myöhemmin.
Jos lapsi saa alkunsa esimerkiksi raiskauksesta, ei yksi vääryys oikeuta toista. Miksi lasta ei voisi siis antaa adoptoitavaksi, näinhän lapsi saisi perheen joka toivoo häntä? Sivu huomautuksena mainittakoon että tilastollisesti raiskauksen tai insesti uhreja abortin tehneistä naisista on kainsainvälisesti ottaen pieni prosentti verrattuna muista syistä abortin tehneisiin.
Haluaisin tietää mistä nimim. Wrääk on vetänyt tämän neljä vuotta synnytyksestä kestävän kehon palautumisen? Suurin osa lääkäreistä kun suosittelee 1-2 vuotta synnytysten välille jotta äidin keho ehtii palautua riittävästi.
„Möykky hyödyttömiä soluja“ –argumentti on kansainvälisen väestoliiton International Planned Parenthood Federaation lempiteesejä abortin ‚myymiseen‘ naisille. Itse keskenmenon kokeneena tiedän, että ultraääneessä raskausviikolla 6 eli neljä viikkoa hedelmöittymisen jälkeen oli selkeästi havaittavissa sydämen syke. Kun lääkäri kaksi viikkoa myöhemmin ei enää löytänyt sitä, kyllä, minä surin ‘solumöykkyä’ kuin lapsen menettämistä.
Aivotoimintaa voidaan mitata syntymättömältä lapselta n. 40 päivää hedelmöittymisestä. Abortin saa Suomessa helposti viikolle 12, erityisistä syistä viikolle 16. Wrääkin mukaan tämä olisi siis jotain jota ei voi hyväksyä?
Kuka määrittelee elämän laadun? Entä lapsen arvokkuus? Eikö lapsella ole oikeutta arvokkaaseen kuolemaan ja hautaukseen syntymän jälkeen sen sijaan että hänet silvottaisiin kappaleiksi ja heitettäisiin roskiin.
Naisella on oikeus aborttiin mutta et itse tekisi sitä? Miksi ihmeessä, mikä siinä kalvaisi mieltäsi? Olethan jo todennut että alkio on lähinnä loinen josta naisella on oikeus päästä eroon?
Miksi naisen pitäisi tahtomattaan tulla raskaaksi? Eikö yleensä ottaen raskauteen tarvita kaksi? On useimmiten naisen oma valinta ottaako hän riskin osallistua sellaiseen toimintaan joka voi johtaa fyysisestä näkökulmasta sen oikeaan päämäärään: raskauteen.
10 toukokuun, 2012 9:54 am |
Entäpä ne miehet, ketkä tekevät henkisen abortin hylkäämällä lapsensa? Naisella ei ole oikeutta abortoida lasta, mutta miehen ei tarvitse muuta kuin pakata laukut ja lähteä menemään… Ja niin monta kertaa kun vaan itse haluaa, seuraava nainen löytyy aina. Right?
14 tammikuun, 2013 12:27 pm |
”Äitinä toteaisin myös että siinä vaiheessa kun lapsi synnytyksen jälkeen lasketaan rinnallesi unohdat kaiken vaivan ja kivun.” – Jeanne86
Ethän sinä nyt hyvänen aika voi sitä sanoa, miltä kenestäkin tuntuu.Toinen vihaa juoksemista ja saa siitä ainoastaan kipeät polvet ja hikiset vaatteet, toinen taas rakastaa juoksemista koko sydämestään ja vaipuu euforiseen tunteeseen lenkin päätteeksi. Ihmiset on erilaisia, et todellakaan voi kertoa minulle, miltä minusta tuntuu.
Sukupuoliselitystäsi en ymmärtänyt alkuunkaan. Mitä merkitystä lapsen sukupuolella on? Toki ymmärrän, että naisen kehossa on kasvamassa ihmisen alku, möykky jolla on eri DNA. Silti se on vasta möykky, eikä voida puhua elämän lopettamisesta sen enempää, kuin minun poimiessani kukan maasta.
En tarkoittanut, että vain omillaan selviävillä on oikeus elää. Tuskin kovinkaan moni meistä selviäisi omillaan. Raja on kuitenkin vedettävä johonkin, minä olen sitä mieltä, että raja on hyvä vetää siihen, milloin sikiö pystyy selviämään keskenmenosta.
Huono argumentti. Abrotin haittavaikutukset kuuluvat vain ja ainoastaan naiselle, joka on abortin päättänyt tehdä.
DNA tai keho ei tee ihmisestä henkilöä. Ihmisruumis on kuolleellakin, ei hän silti ole enää henkilö ja persoona.
Sekö tekee raiskatuiden naisten kärsimyksestä ja abortin kanssa taistelemisesta pienemmän jutun, kun heitä on vähemmän? Heidän tuskaan ei tarvitse puuttua, eikä heistä tarvitse välittää, laitetaan vaan samaan muottiin muiden kanssa, kun niitä on niin vähän. Mietippä miltä tuntuu raiskatusta naisesta, kun kaiken paskan lisäksi hän joutuu punnitsemaan kumpi on hirveämpää, tehdä abortti vai synnyttää lapsi, joka muistuttaa sinua joka hetki elämäsi kamalimmasta tapahtumasta. Sinun saarnaamisesi ja ulisemisesi abortin vääryydestä varmaan helpottaa naisen oloa? Minua oksettaa aborttivastaisuus kaikista eniten sen vuoksi, että aborttivastaisuuden takia moni kuvittelee, ettei voi tehdä aborttia, moni jää kärsimään abortin tehtyään, moni ei-toivottu, surullinen lapsi syntyy. Maailmassa on muutenkin liikaa ihmisiä, miksi ihmeessä myös ei-toivottujen lasten pitää joutua tälle ylikansoitetulle pallolle? Alkio ei abortista kärsi, nainen kärsii. Kaikista eniten teidän vuoksi, teidän tyhjänpäiväisten idioottijuttujenne takia. Te tuotta maailmaan lisää tuskaa. Toivottavasti teillä on siitä hyvä mieli.
Olen tosiaan lukenut jostain artikkelista, että naisen keholla menisi jopa neljä vuotta palautua raskaudesta, mutta nyt en löytänyt sitä mistään. Olkoon sitten se 1-2 vuotta. Arvethan ei kyllä parane välttämättä ikinä.
Tottakai surit keskenmenoasi, mutta ei se möykky siinä ole pääasia, vaan se odotus LAPSESTA. Tuskin sinä tekeytyisit raskaaksi, jos alkion kehitys jäisi raskausviikolle kuusi? Tuskin sinä pitäisit alkiota kovinkaan pitkään elossa kehossasi, vaan haluaisit sen pian pois, kun kuulisit, ettei se kehity ikinä miksikään. Lapsenhan sinä haluat, et pömppömahaa, jonka sisällä muhivan möykyn sydämen lyönnit voit nähdä vain ultrassa. Miksi kehittyvän alkion poistaminen on pahempi asia, kuin alkion, jonka kehitys on pysähtynyt? Eikö sillä alkiolla jo ollut elämä? Ymmärrän kyllä vallan mainiosti, että abortissa estetään uuden elämän synty (minun mielestäni nimenomaan estetään, ei päätetä), mutta aivan samalla tavalla estetään uuden elämän synty, kun käytetään kondomia.
Höpinääsi elämän laadusta ja arvokkuudesta en ymmärrä. Kai elämän laadun voi määritellä sillä, nauttiiko olento elämästään. Jos ei, silloin elämän laatu on mielestäni erittäin heikkoa. Mutta miten tämä liittyy pöytätennikseen? Siten, että ei-toivottu lapsi heikentää naisen elämänlaatua ja täten nainen on entistä oikeutetumpi aborttiin? Totta. Arvokkuudella taas ei ole mitään väliä kuolleelle itselleen, ainoastaan läheisille. Ei minua kiinnosta mitä minun ruumiilleni tehdään, kun kuolen. Kunhan ruumiini käsittely ei aiheuta mielipahaa läheisilleni, on kaikki ok.
Oikeus ja halukkuus ovat kaksi eri asiaa. En minä sano, että kaikkien PITÄÄ tehdä abortti. Ei todellakaan. Niiden jotka haluavat tehdä abortin pitää tehdä abortti. Niille, jotka haluavat lapsen, en aborttia suosittelisi, mutta toki jokainen taplaa tyylillään. Minä henkilökohtaisesti olisin valmis raskauteen ja lapsen saamiseen. Sairauteni vuoksi, minulla on normaalia heikommat mahdollisuudet saada lapsi, joten en usko, että missään elämäntilanteessani tekisin aborttia. (Ellen sitten tulisi raskaaksi raiskauksesta, mikä on hyvin epätodennäköistä) En kokisi tekeväni murhaa, jos tekisin abortin, mutta olisin surullinen estyneestä mahdollisuudesta lapsen syntymiseen.
Lapsen saamiseen tarvitaan kaksi, kyllä. Seksi on hieno asia myös niiden ihmisten mielestä, jotka eivät pidä lapsista. On epäreilua kieltää seksin harrastaminen muissa tarkoituksissa, kuin lapsen tekemisessä. Entä henkilö, joka ei voi saada lapsia, hänkö ei saa harrastaa seksiä, koska ei voi saavuttaa seksin ’oikeaa päämäärää’? Nainen saa harrastaa seksiä vain silloin, kun on valmis kantamaan möykkyä sisällään 9kk, repimään alapäänsä riekaleiksi synnytyksessä ja leikkimään yh-äitiä 18 vuotta. Mies voi harrastaa seksiä milloin haluaa ja häipyä vähin äänin paikalta.
Minun ’fyysisestä näkökulmasta’ seksin harrastamisen ’oikea päämäärä’ on saada nautintoa. Tuskin me siitä nautintoa saisimme, jos seksistä nauttiminen olisi väärin?
Minusta on jotenkin niin naurettavaa hehkuttaa, miten alkio on elävä olento alusta asti. Mistä alusta? Siitä kun siittiö ja munasolu kohtaavat? Sillä silmän räpäyksellä noista soluista muuttuu persoona, ihminen ja elämä? Mutta siittiö ja munasolu eivät ole erikseen mitään? Kondomin käyttäminen ja täten tämän saman elämän alkamisen estäminen on ok, mutta kun siittiö ja munasolu ovat yhdistyneet, on tästä eteenpäin kaikki väärin. Tällä kahden merkitsemättömän yhdistelmällä on yhtäkkiä persoona ja elämä, ennen kaikkea oikeus naisen vartaloon.
14 tammikuun, 2013 12:36 pm |
Niin ja vielä tämä. ”Alku kaneetiksi kommentoisin että, nämä mainitsemasi „ongelmat“ ovat kyllä yleisiä raskuden aikana, mutta voivat esiintyä myös muissa yhteyksissa.” Nämä mainitsemani ”ongelmat” ovat aivan oikeita ongelmia, joita tälläkin hetkellä hoidetaan terveyskeskuksissa ja joiden takia monien ihmisten elämän laatu kärsii. Se, että näitä ongelmia esiintyy ’muissakin yhteyksissä’, ei tee niistä yhtään pienempiä. Jos uskot, että sinulla on riski murtaa jalkasi, menetkö tietentahtoen hyppäämään alas kerrostalon katolta? Voihan se jalka muutenkin murtua!
Alku kantineeksi (Tämä ei kyllä ole suomenkielinen ilmaisu, mistä ihmeestä sinä tämän keksit?) kommentoisin, että ihmisten väkivaltaisuus ja kuolemien tuottaminen on kyllä yleistä, mutta ihmisiä kuolee myös muissa yhteyksissä.
1 maaliskuun, 2020 4:23 pm |
Ihmiselämä ei ala hedelmöityksestä. Se alkaa liukuvasti vähitellen. Kyse ei ole jyrkästä on/off tilanteesta. Ei kaikki ole mustaa tai valkoista. On kaikki harmaasävyt siltä väliltä.
2 maaliskuun, 2020 10:07 am |
Niin… Ehkä kuitenkin olisi tarkempaa ilmaista asia vaikka niin, että ihmisen ”ihmisyys” kehittyy vähitellen.
Siitä, että kaikki ei ole mustaa tai valkoista, että toki seuraa, että mikään ei olisi mustaa tai valkoista. Jotkut asiat ovat, jotkut eivät. Elämän ja abortin kysymyksessä monet asiat ovat moniulotteisia ja harmaasävyisiä, toisaalta jotkut ovat mustavalkoisia. Niin kuin se, onko jokin olento elossa ja onko se ihmislajiin kuuluva yksilö.